Juha. Her?nneit? / Юха. Пробудившиеся. Книга для чтения на финском языке

Juha. Her?nneit? / Юха. Пробудившиеся. Книга для чтения на финском языке Juhani Aho Klassinen kirjallisuus Юхани Ахо – финский писатель, журналист, переводчик, номинант на Нобелевскую премию по литературе. В сборник вошли повесть «Юха» и новеллы из цикла «Пробудившиеся». Повесть «Юха», одно из самых поздних произведений Ахо, отличается драматическим накалом и великолепным стилем. Она признана наиболее выдающимся произведением в творчестве писателя. Повесть неоднократно экранизировалась, по мотивам «Юхи» созданы две оперы, поставлено несколько спектаклей. В центре сюжета – драматический любовный треугольник. Простодушный Юха воспитал сиротку Марию, которая стала его женой. Молодая женщина бросает мужа и стабильное настоящее и бежит с путешествующим торговцем ради многообещающего будущего… Предлагаем вниманию читателей полные неадаптированные тексты произведений. В формате PDF A4 сохранен издательский макет. Juhani Aho Juha. Her?nneit? © Каро, 2021 Все права защищены Juha I Mies – pitk?selk?, rohdinpaita, virsujalka – hakkaa kaskea korkean vaaran rinteell?. Kun koivu kaatuu, alkaa toisen lehvist? jo tutista ja lastut lennell?. H?n kaataa niit? s??rens? paksuisia kuin pajukkoa raivaten, selk??ns? oikaisematta. Vaara, jonka rinnett? h?n raataa, on rannattoman er?maan keskess?, jossa siell? t??ll? kohoo toisia samanlaisia vaaroja kuin m?tt?it? tulvehtivalla luhdalla. Kaikki muut vaarat ovat huippuunsa asti mets?n peitossa, t?t? vain on kaskettu, alhaalta yl?sp?in nousten, p?iv?npuoleiselta rinteelt?, pyritty laelle, vaan ei p??sty viel? puoliv?liink??n. P?lvi siin? kuitenkin jo on er?maan autiossa, pyk?l? aarniossa: vihert?v? ruishalme, alempana ahoja ja viel? alempana notkon takana asutus juuripuolessa pitk?n niemen, jota kaitaiset vedet kiert?v?t pienin? j?rvin?, soikeina salmina ja koskina. Se n?kyy siihen, miss? mies hakkaa. H?n lev?ht??, katsahtaa alas, n?kee halmeensa, talonsa, niemen ja kosken. H?n heilauttaa kirvest??n niinkuin iske?kseen sen kantoon, aikoen huoata, mutta upottaa sen taas uuteen puuhun ja alkaa huojua – pitk?selk?, rohdinpaita, virsujalka. Kirves nousee ja laskee, irtautuu ja uppoo; kun puu parahtaa, toinen jo tutisee – ja niinkuin on ty?n tahti, niin on tekij?n ajatusten kulku. Yhdet tulee, toiset menee, jatkuen siit?, mihin olivat p??ttyneet, p??ttyen siihen, mist? olivat alkaneet, aina sama vaikeus niist? p??st? ja tulla niiden kanssa toimeen. – Pitip?h?n taas ep?sovussa erottaman – pitip?h?n taas sanottaman ne katkerat sanat. Ett? se saattoi sen sanoa, vaikka olikin totta – mutta ett? se saattoi sanoa: «Vanha kanttura, v??r?s??ri, v?k?leuka!» Sill? mink? min? sille mahdan, mink? min? mahdan sille, mik? on minussa luonnon vika? N?ith?n sen ottaessasi, tiesith?n sen minulle tullessasi, ett? vasemmukseni ontuu – vaan ett? saatoit sen minulle sanoa? H?n j?tti sittenkin hakkauksensa, laski kirveens? maahan ja istuutui. – Olenhan min? jo vanha, enk?h?n min? n?k??ni milloinkaan ole kehunut. Mutta tarvitsiko nyt siit? h?nen silm?ns? v?l?ht?? niinkuin ?k?isen, salavihaisen koiran. Ja jos nyt h?nt? hartioista v?h?n hyv?ilinkin, niin olisiko tarvinnut tiuskata: «Mene siit? kompuroimasta!» – ja sit? vaille, ettei kapustalla ly?nyt. Enh?n min? kuin lepytt??kseni, ettei en?? juroteta – ett? sovitaan pois. – Onhan saanut minulta olla … milloinka min? olen h?nelle v?kivaltaa tehnyt? Kun joskus ennen sattui kiivaan sanansa sanomaan, niin kohta katui ja tuli sovinnoille. – Vaikka nyt vain olisi tullut ruokaa tuomaan, olisi se jo sill? ollut hyv?. Kun tulonsa kuulin, niin min? sille jo kauas n?ytt?m??n, etten min? sit? en?? muista. Jos tuli t?n? p?iv?n?, niinkuin ennen muinoin tuli laulaen, niin ett? mets? edell??n raikui, niin min? h?nelle t?st? mylv?hdin niinkuin h?rk?, m?r?hdin kuin kontio merkiksi, etten min? sit? en?? muista, elk??nk? h?nk??n. H?n tahtoi uskoa, ett? Marja viel? tulee. Lehto sihahti l?mpim?ss? tuulessa, lepo viihdytti veri?. Jospa tuo nyt sanoikin. Lie sanonut sen vain kiivaudessaan, muusta jostakin myrtyneen?, ei minusta. Tuohon kahden koivun haarukkaan nostan h?net istumaan niinkuin pikkutytt?n? ennen. Se siin? k?enkukuntapuussa, min? h?nt? t?st? kannon p??st? k?k?seksi haastan, mets?nneidoksi, salojen sinityt?ksi sanelen – sit? mielell??n kuuntelee, vaikkei ole kuuntelevinaan, mutta kuitenkin karjanpolkuja kulkiessaan sit? itsekin itsest??n laulaa. «Auta Juha», sitten huutaa, «en p??se alas jos et auta!» – ja hento kaulaan kavahtaa ja kasken l?pi itsens? kannattaa ja vasta sile?lle aholle asetuttaa. Ja n?ki Juha siin? kasken sis?ss? istuessaan, k?det ty?mekon helmassa polvien v?liss?, raukeasti katsellessaan kaatamansa kasken yli – n?ki Marjan, paljain p?in, huivi niskaan valahtaneena, liikkumassa heid?n ensimm?isess? yhteisess? kaskessaan pienell? kassaralla, Juhan takomalla, pienell? ja n?pp?r?ll?, vastaksia ja kerppuja katkomassa, kun h?n itse isoja puita kaataa rytyytteli. Ja tuli niin viel? monena vuonna kaskeen ilakoimaan, laulamaan nuorena em?nt?n? onnea ukkonsa kylv?ksille, joita ei pouta koskaan kuivannut, ei halla pannut, ei ihmeeksik??n, ja kyll? ties Juha miksi: ett? oli h?nell? hallussaan mets?n haltija, ties mist? lie k?tk?ist? tullut, Karjalan kaunis, kaukaa vierasten vaarojen takaa. Nyt ei en?? tule, ei itse??n oksalle nostata, ei aholle kannata, ei tule laulamaan, ei kassaroimaan, ei en?? edes ruokaakaan tuomaan. On tyly vanhalle miehelle aamusta iltaan. Ja kuitenkin Juha yh? kuunteli, kuunteli hakatessaan, silloinkin, kun lastu visan kyljest? vihaisimmin vinkui. – Huhusiko joku? – H?n teroitti kaatamiensa puiden yli kurkottavan silm?ns? kasken alalaitaan, kavahti kivelle, jolla oli istunut. Ei siell? ollut ket??n. Olisiko kuulunut alempaa, jonne ei kuontunut n?kem??n? Tuolta sen n?kisi toisesta laidasta, oliko kuka tulossa. Sielt? n?kee pihaan asti, tien ahoa, niitty? ja pellonpiennarta my?ten pihaan asti. Jos ei niin monta monituista kertaa jo olisi turhaan mennyt odottamaan sit?, jota sielt? turhaan odotti, niin olisi mennyt nytkin. Mutta sen sijaan tarttui Juha taas kirveeseens? ja hakkasi – hakkasi niin, ett? jokaiselta kaatamaltaan puulta tuli l?hemm?ksi kasken alalaitaa, josta n?ki pihaan. Hakkasi vain reunimmaiset pikemmin joutuakseen. Puut parkaisivat kaatuessaan, niinkuin olisivat parkaisseet muutakin kuin omaa katkeamistaan. Ei sielt? kuulunut ket??n. Lehm?t makasivat paisteessa aholla alempana. J?rvell? kulki pari venhett? laiskasti soutaen. Kolmas souti j?lemp?n? maanrannan varjossa, kuin v?ijyen toisia. Juha n?ki heti, ett? ne kaksi olivat Ven?j?n puolen venheit?, laukkusaksain, ja h?n p??tti niiden suunnasta, etteiv?t ne aikoneet nient? kiert?? ja laskea sit? tiet? koskiin, vaan p??st?kseen niist? poiketa h?nen rantaansa ja ved?tt?? venheet kuormineen kannaksen poikki. Mahtavat tarvita hevosta. Pit?isik? l?hte?? Vaan ottakoot itse haasta Marjan luvalla, kyll?p?h?n tiet?v?t. Kolmas venhe n?kyi olevan sysimiesten haapio. H?n k??ntyi, hakkasi taas yhden rintaman kaskensa yl?laitaan, ja sielt? taas toisen takaisin alalaitaan. Ei viel?k??n n?kynyt ket??n. Ja miksik?s olisikaan? Taas tuli h?n yl?laitaan. Mutta nyt tunsi h?n tarvitsevansa lev?t? ja istuutui ?skeiselle kivelle, haarukkakoivun alle. Se oli mietitt?v?, oli ajateltava p??h?n asti, miten t?m? kaikki oli k?ynyt niinkuin oli k?ynyt. Ei saanut Juha ajatuksiaan omiin ohjiinsa, ne kulkivat, mit? teit? itse tahtoivat. – Ennen se aina toi ruokaa, olipa ty?paikka kuinka kaukana tahansa. Toi paistinkalat, kantoi viilit leiliss? … nyt katsoo vanhaksi: «Sen kanttura, sen v??r?s??ri … sen v?k?leuka.» Saattaahan olla, mutta milloinka min? olen h?nt? soimannut siit?, ett? oli k?yh?, ettei ollut mit??n, ett? h?nelle talon laitoin, kasket kaadoin, rimmet raadoin. – Onko se nyt siin?, mink? n?k?inen mies on, tai mink? ik?inen, kunhan vain on mies? Eik? se ole siin?, mihin kykenee ja mit? saa aikaan? Eik? ole tuolla talo kylm??n mets??n tekem?ni, paisteisella aukealla, vetten hengess?, koskien niemess? – tallit, aitat, saunat, navetat, hevonen ja viisi lehm??? Sanokoon Marja, kuka olisi toinen semmoiset rakentanut kerj?l?istyt?lle, l?yt?lapselle, vierasheimoiselle? Olisiko ollut parempi ollakseen orjana omassa maassaan, olisiko ollut parempi piikana vanhassa Karhulassa? Sanokoon! Ja mik? minulle siit? kiitokseksi? On kai ollut jo palkitsevinaan sill?, ett? olinhan hyv? silloin, kun et viel? ollut ikivanha … kun et tuhkinut etk? puhkinut… Juha jo katui. Miksi ma h?nt? syyttelen? Lapsihan tuo viel? silloin oli. Minun, vanhemman, olisi pit?nyt tiet?? paremmin… Mutta kun kerrankaan iloitsisi siit? mist? min? – kun sanoisi: «Oletpa siihen taas korpea avannut, tuleepa siit? taas huima huhta!» Mutta ei! – H?nen ajatuksensa seisoivat hetken. – Siin? se on, ettei meill? ole lasta! Siin?h?n se on. On itsell??nkin sit? ik?v?! Sent?hden se on semmoinen kuin on. Ei ole lasta eik? en?? saada! Sill? mitenk? sen saa, kun sit? ei tahdo… Silloin kuului hakkausta kasken alip??st?, niinkuin semmoisen, joka ei oikein osaa. Juha ponnahti pystyyn, mutta ei n?hnyt muuta kuin huojahtelevia lehvi?. Olisiko se Marja? Olisiko tuonut p?iv?llisen ja alkanut kerppuja katkoa? On ehk? ollutkin siell? kuinka kauan, enk? ole huomannut? Ei se ollut Marja. Oli Kaisa. Vaan jos on l?hett?nyt Kaisan edell??n ja tulee itse ev?it? tuomaan? – Ei ollut niink??n, tuossa oli ruuat. Piika alkoi avata tuomaansa nyytty?, mutta Juha sanoi menev?ns? kotiin. J??k??n Kaisa t?nne viel? kerppuja taittamaan. Ei tuntunut en?? jaksavan hakata. Ja olihan lauantai, ja oli verkotkin laskettava. – «Taitan tuosta saunavastat.» – Mutta silloin h?n taas n?ki n?yn, n?ki Marjan nuorena em?nt?n? kerppuja taittamassa koivusta, jonka h?n oli h?nen eteens? kaatanut, Marjan, p?? paljaana, huivi niskassa, solakkana, pitk?n?, joustavana kuin solkikoivu. Ei ole ihmist? toista ihanampaa, vaikka olkoonkin ruskeasilm?, mustatukka, tummahipi?! Heittelee kerppulyhteit? pielekseen, ett? kahahtelevat haavan lehdet. Pist?? k?det puuskaan, kiert?? taakseen p??ns? ja hym?ht??: «On siin?, Juha, mit? lammasten talven pitk?n pureksia!» Ja kun oli pieles tehty, niin vastat kainalossa l?hdettiin kotiin ja astuttiin yhdess? halmeen halki ja yhdess? haasteltiin, ett? tuohon ensi vuoden kaski tehd??n ja tuohon toinen ja jos elet??n, ei hellitet? ennenkuin on koko vaara kierretty ja kuusikko lehdoksi muutettu eik? j?tetty muuta kuin louhu ylimm?lle laelle. Rikastutaan, laitetaan talo semmoinen, ettei kotitalo moinen, vaikka onkin pit?j?n paras, vanha rikas – «laitetaan oikein sen suuren sukusi uhallakin», sanoi – niinkuin oli laitettukin. Ja edelt? kulkien vastaksia heilutteli ja keinahti yli ver?j?n… Ei silloinkaan sanonut: «Vanha kanttura, v??r?s??ri», jos lie ajatellutkin … vaikkenh?n min? nyt sen kummempi kuin silloinkaan, joka olen aina ollut t?mm?inen kuin olen. Ei nyt mik??n entinen yhteinen mielt??n ilahuta, ei mist??n hyv?ksy, mist? min?. Vihassa aamulla t?ihins? ty?ntyy omasta aitastaan, kiukutellen illalla maata menee omaan aittaansa ja oven s?pitt??. Olisiko viet?v? rovastin puheille, joka vihki ja toivoi onnea, k?teen tarttuen? L?htisik?? Mahtaisiko rovastikaan mit??n luonnon lumoille? Ne olivat Juhan ainaisia ajatusten polkuja, joita astui ja tallusti, mihink??n p??sem?tt?; jotka aina veiv?t suohon ja hetteeseen niinkuin karjan urat salolla. Tie vei ensin alasp?in ruishalmeen halki, sitten nuoren ahon reunaa, sitten vesakkoa, laskihe vesiper?iseen painanteeseen, josta kuului kosken kohina ja n?kyi hyppivi? kuohuja puitten lomitse. Katosi koski sakeamman viidan taa, tie nousi niitylle, niitylt? pellolle ja siit? pihaan. Marja oli tarhalla lyps?m?ss?, oikaisihe katsomaan lehm?n yli, kuka tuli solalla tarhan ja navetan v?liss?, painautui takaisin, ei virkkanut mit??n, mutta enn?tti pist?? ter?v?ll? kylm?ll? katseella, raapaista suupieltens? katkeralla v?r?hdyksell? kuin sahan hampaalla… Eip? ollut viel? saanut mielt?ns? lauhtumaan. Viel? oli aamullisissa repaleissaankin, niinkuin aina niin kauan kuin oli sill? p??ll??n. Ei ollut viel? katunut sanojaan. Oli kuin olisi ollut valmis niit? viel? kerran singauttamaan aidan yli. Mahtoi kai ajatella: tuossa se menee, vanha kanttura, v??r?s??ri. Ja Juhasta oli pihan yli tupaan astuessaan niinkuin h?nt? joka askeleella olisi nuolilla selk??n ammuttu. H?n otti ruokahuoneesta kannikan mukaansa ja l?hti rantaan, kahmaisi nuottikodasta verkkoja kainaloonsa ja ty?nsi venheen vesille. N?hdess??n Juhan tulevan oli Marja tuntenut, ett? h?nen olisi pit?nyt sanoa jokin yst?v?llinen sana. Mutta se tarttui kurkkuun kuin kuiva, pettuinen pala. Ja sisu kirkui: t?mm?ist? t?m? on … eik? t?m? t?st? en?? muutu! Enk? min? voi sille mit??n! Enk? min? jaksa olla toisin kuin olen! En, vaikka pit?isi minun muuten koskeen menn?! Enk? min? saa sille olluksi hyv?n?, vaikka koirana sit? silm?ns? kerj?tk??n. Sill? mink? min? sille mahdan, ett? on minusta kuin kurnuttava sammakko ja min? itse samanlainen? – No, en sano, en sano vasta mit??n, en suutani avaa! Mutta mik? k?ski h?nen l?hentelem??n? Ja olisi tyytynyt siihen, ett? sai piikanaan pit?? – miksi tarvitsi h?nen minut pappilaan houkutella? H?n lypsi mielens? kuohua maidon kuohuna raintaan polviensa v?liss?, kun kuuli ??nen takanaan ja n?ki vieraan, pitk?n, k?h?r?partaisen miehen seisovan tarha-aidan nojassa ja sanovan iloisella, soinnahtavalla, miehekk??ll? ??nell?: – Hei, tytt?, annetahanko talossa y?sijaa, annetahanko kylyn l?yly? matkamiehelle? II Kun Juha palasi verkkoja laskemasta, n?ki h?n saunan l?mminneen ja vedet kannetuiksi, ja olkikuvon oven edess? pystyss? lauteille viet?v?ksi. Ei oltu moniin aikoihin saunan lauteita oljitettu! Se on leppynyt! Se tiet??, ett? se on mieluista minulle. On vastatkin tehnyt ja pannut vierekk?in porstuan penkille. On totta tosiaan sitonut ne minun tuomistani vastaksista. Toisen itselleen toisen minulle! Tulee ehk? itse saunottamaan eik? l?het?k??n Kaisaa. Istutaan yhdess? illalliselle … ei pane s?ppiin aittansa ovea. Oli kuin uusi Juhalle h?nen talonsa. Niinkuin olisi koko maailma rusottanut, niinkuin rusottaa ?sken pime? ja kylm? pirtti takkatulen liekkiin leimahtaessa: tuolla pirtit, porstua v?liss?, tuolla aitat, pienin, keskimm?inen ja suurin, tuolla talli ja navetta ja lato, kuja v?liss?, ja tallin ja navetan aukossa tarha, jossa kellot kalahteli lehm?in m?rehtiess?, ja siisti pihamaa ja takana hongikkom?ki! Enk? sittenk??n olisi tuota turhaan Marjalle rakentanut? Jospa se sittenk??n ei sit? viero, on ehk? siit? taas hyvill??nkin – koska on olkikupo ovella ja vastat porstuan penkill?. Ei nyt entisist? mit??n … kuka t?ss? aina voi kaikki sanansa punnita! Ja Juha oli aivan varma siit?, ett? kaikki taas oli hyvin, kun n?ki Marjan tulevan tuvasta, ei en?? ty?ryysyiss??n, vaan pyh?vaatteissaan niinkuin vierasta vastaan. Ja eik? tulekin vastaan? On ensin aittaan menossa, mutta py?r?ht?? rantapolulle ja rient?? ihan rient?m?ll? luo niinkuin olisi ihastunut, ett? jopahan tulit, Juha! – Siell? on ne tervamiehet tuvassa sinua odottamassa, puhui Marja, hehku poskilla, silmiss? puuhakkaan ilme, – mutta el? mill??n muotoa suostu heid?n tuumiinsa! Niill? on jokin paha mieless? Karjalan miehi? vastaan. – Eik? ollut Marjan silmiss? en?? j?lke?k??n siit? ilmeest?, mik? niiss? ?sken tarhalla oli ollut. Tuvassa istui joitakin mustia, nokisia, tervaisia j?tki?, jotka kes?kaudet rantamaiden talonpojille sysi? ja tervoja polttivat m?ntykankailta kahden puolen vedenjakajaa. Tuttuja miehi? Juhaan, jonka talosta k?viv?t leip?varansa noutamassa, talvikaudet pyyntimiehin? ja poronvarkaina aina Lapin rajoilla asti kierrellen: mit? lienev?t olleen puolisissej?, mutta pyrkiv?t aina olemaan hyviss? v?leiss? Juhan kanssa. Jotakin heill? nyt lienee erikoista mieless?, koska istuvat alta kulmainsa katsellen ja housunkauluksiaan kohottelevat ja jalkateri??n lattiaan viputtavat… Juha istahti ja odotti. Yksi heist? hivuttelihe ihan viereen, silm?t kiiluen nokisesta naamasta. – Nyt, is?nt?, olisi karhu kierroksessa. – Kultatalja semmoinen, ettei ik?n? ennen, lis?si toinen. Ja jokaisella t?ysi kukkaro povellaan ja venheet tavaraa puolillaan. – Ei heit? ole kuin kolme ja meit? on kuusi. Juha k?sitti jo asian. – Annetaan olla niiden karhujen. Kiert?k?? heid?t talvella, miss? kiert?nette, niin on kelikin parempi ajaaksenne, jos sattuisi p??sem??n pes?st??n kaikkoon. – Ei p??se! K?ysi kinttuihin ja toinen ranteisiin! – huiskis niinkuin ruiss?kit venheen pohjaan – venhe rannasta irti ja anna menn?! Kosken syy, ei sit? kukaan kysy. – Rannalla rahojaan lukivat, – tuli kolmas puhumaan. – Olisi se apaja! – Ei ryss?st? v?li?, puhui taas ensimm?inen. Jospa mekin heit? kerran verotettaisiin. – Kerranko vain olette sen tehneet? virkkoi Juha. – Ei milloinkaan niinkuin he! mink?s tekiv?t meille menn?kin talvena? T?ysi riista-aitta meill? Repovaaran rinteell?. Sen puhdistivat niin, ettei j??nyt kuin yksi oravannahka ilkkumaan. – N?m?k?, jarrutti Juha. – Sit? ei tied? n?m?k?, vaan sen tiet??, ett? sik?l?isi? oltiin. – Sielt? olivat nekin, jotka toissa k?yrin? Kiannalla polttivat ja h?vittiv?t. Marja oli tullut ja puuhannut pankon kulmassa. – Yksi niist? k?vi talossa ja pyysi saunaa ja y?sijaa. – Lupasitko? kysyi Juha. – Eih?n ole ennenk??n kielletty. Ja kysyi viljaakin ostaakseen. – Kuka se niist? oli? kysyi yksi miehist?. Oliko se iso ja pitk?? – Pitk? tuo oli, sanoi Marja. – Mustatukkainen ja k?h?r?partainen? – Niink? lienee ollut. – Pit?net varasi, alkoivat miehet taas innokkaasti, melkein kiihke?sti Juhalle. Kaupantekoon muka tullaan, talot, tavarat tarkastetaan, t?n? vuonna ostetaan, ensi vuonna jo v?kisin vied??n. Kun on talo puhtaaksi pantu, se tuleen ly?d??n, v?ki orjaksi otetaan – mit? ei talon kanssa polteta. Ei olisi ensi kerta. – En usko heid?n minun talolleni mit??n tekev?n. Rauha on heid?n kanssaan meid?n puolelta pidetty ja pidet??n vastakin. Tehk??t he ensiksi, min? en aloita enk? anna muillekaan lupaa. Mit? muualla tehnette, minun rannassani ei rauhan aikana matkamiest? ry?stet? niin kauan kuin t?nne huuto kuulunee. – Tehd??n niin, ettet mit??n kuule. – Kyll? min? kuulen. Juha sanoi sen semmoisella varmuudella, ettei siihen ollut sen enemp?? lis?tt?v??. Miehet murjottivat, mutta Marjalta h?n sai kiitollisen katseen. – Ei olisi pit?nyt tulla teilt? ollenkaan kysym??n. – Olisihan sen saanut tehd? niinkuin olisi tahtonut, mutta silloin ei olisi ollut en?? taloon asiata. – Kova onni sent??n … kyll? ne nyt p??siv?t. Ja korvallisiaan raapien l?htiv?t miehet. – Eik? pit?isi viel? menn?ksesi varoittamaan vieraita? eh?tti Marja – jos viel?kin mink? tekev?t. – Ei ne en??, kun kerran tulivat kysym??n. – Vaan saattavat l?hte? j?lkeen ja rajan takana ry?st?v?t ja tappavat? – Tehk??t siell?, mink? tekev?t. Eiv?tk? mahda heille mit??n, kun kerran koskille p??sev?t. – Vaan mene kuitenkin varoittamaan. – Oikeinhan sin? pyyd?t … oikein koreasti — – Oikein koreasti, niinkuin vain osaan. – Ei niill? mit??n h?t?? … vaan saanhan menn?. Siit? oli aikoja, kun Marja oli h?nelt? n?in pyyt?nyt, n?in h?nelle ollut… H?n nousi l?hte?kseen, kun joku samassa kulki ikkunan ohitse. – Siin? se nyt on, huudahti Marja. – Kuka? – Ka, se ?skeinen mies. Sis??n tuli solakka, mustapartainen nuori mies, niin pitk?, ett? h?nen t?ytyi taipua melkein kaksinkerroin matalassa ovessa, ja kun oikaisihe, p?? orsia tavoitti. H?nell? oli k?sivarrella kimppu s?kkej?. – Hei, siin?h?n is?nt?! puhui h?n. Terve talohon! Et tainnut tiet?? tulevani, kun ortesi noin matalalle salvoit? Terveheksi! – h?n pisti k?tt? Juhalle. Terveheksi! – h?n pisti k?tt? Marjalle, reippaasti, iloisesti, ??ni hele?n sointuva, hampaat v?l?htelev?n valkoiset hienon k?h?r?ss? parrassa, ruskeissa silmiss? viekasta veitikkaa ja huolettoman ilon kiiltoa. – Mist? on vieras matkalla? kysyi is?nt?. – Jos sinulle, is?nt?, sanon, mist? olen matkalla, ymp?ri py?r?ht?m?ni pit?isi. Kemit, Sunkut, Arkangelit, Aunukset, Turut, Torniot! My?t sin? rukiita? – Jospa noita jonkin verran m?isikin, olisiko paljonkin tarvis? – Saanet nuo s?kit t?yteen, jo riitt?? t?ll? kertaa. – Ja h?n heitti s?kit Juhan eteen, k??ntyen Marjaa tarkastelemaan. – Montako niit? on? – Katso, katso! – Nytk? ne olisi heti t?ytett?v?? – Heti, heti – h?n tarkasteli yh? Marjaa – ja saanen hevosen, mill? heid?t rantaan rahtaan? – Eiv?tk? nuo tuonvertaiset t?t? matkaa menne kantamallakin? – T?yt? sin? sitten s?kit, min? sill’aikaa mieheni noudan? – Anna heid?n olla venheill??n, kyll? min? n?m? apunasi kannan. – Hyv? on! Juha otti s?kit ja l?hti niit? t?ytt?m??n. Vieras oli Juhalle puhunut, Marjaa katsellut, huulet hymyss?, silm? elellen. Ei tiennyt Marja, mit? sen huuli hymyi, mit? silm? iloitsi, mutta hymysi itsekin hauskalle vieraalle niinkuin vieraskin h?nelle. – Kuka sin? olet? Piikako? – Silt?k? n?yt?n? – ?sken orjalta n?ytit lypsyryysyiss?si, vaan lienetkin tyt?r, vai mini?k? lienet? – Em?nt?kin lienen. Enk? em?nn?ksi kelpaisikaan? – Tuon? – Senp? sen. – H?n miehesi tuo – ? – On. – Sinun? – Minun, minun! Mik? siin? on, ett? sit? kysyt? Vieras heilautti k?tt??n. – Hui hai, on sinulle liian vanha. Olet liian kaunis ja korea omaksensa, ?ij? r?hj?n. – ?ij? r?hj?nk?? Sano sitten, kun n?et, mink?laisen s?kin sel?ss??n kantaa. – V??r?s??ren, v?k?leuan! – Vaan sinut olen n?hnyt, kun tarkemmin katselen. Lienet se – ja se olet – se on p??, se ryhti – vaan oli hiuksesi silloin hajallaan. – Minunko? milloinka? – Toissa, kolmanna kes?n?. Rannassa seisoit tuolla kosken poukamassa ja tukkaasi suit – ilkoisen alasti – min? venheess? alas viiletin? – Sin?k? se olit? – Jos sain purteni pys?htym??n, mukaani otin. – Otit? – Otin. Maihin tulin, k?den toisen kainalosi alle kietaisin, toisella jalat maasta nostin … niin tytt? helposti maasta nousee, sen kun silloin aina on pakko k?tens? kaulaan kietaista – ja purteni pohjaan heitin! – Noin vain keikahutit? – Kehuja olet, kuka lienetkin. – Et tied?, em?nt? nuori, kuka olen? – Ei naama nime? sano. – Et ole kuullut puhuttavan Uhtuan Shemeikasta? H?n ojensihe, suoristihe, pani k?tens? rinnalle ristiin – ei sulkenut tiet? Marjan menn?, sitoi h?net silmill??n siihen, miss? h?n seisoi, k?si pankon patsaassa. – Uhtuan Shemeikka? sanoi Marja viivytellen. – Olet kuullut puhuttavan? – Se Karjalan kuulu? p??si Marjalta. – Se! – Hilapan poika? – Sen! Juha kuului huutavan ulkoa. – Mit?p?h?n ?ij? siell? pakisee? – Sinua s?kin suuta pit?m??n huutaa. Shemeikka py?r?hti, heilautti k?tt??n ja meni. Niit?k? se oli? Shemeikkoja! Karjalan suurinta kauppiassukua, mets?nk?vij??, karhunkaatajaa, poron-ja hirvenhiiht?j?sukua, monen maan mainiota rikasta. Jo pienen? tytt?n?, Juhan kotona ollessa, oli Marja kuullut heist? puhuttavan, pel?tyist?, vihatuista, kirotuista, talojen polttajista, naisen ry?st?jist?… Vai ei muuta kuin otti vain, mutta ei saanut pys?htym??n venhett??n? – Marja teki tuvassaan jotakin, tiet?m?tt??n mit?, riensi ovelle, palasi takaisin, vilkaisi ikkunasta, n?ki, kuinka Shemeikka koetti v??nt?? s?kki? selk??ns?, mutta horjahti istualleen aitan rappusille. Eip? kest?nytk??n selk?, vaikka on pitk?. Juha otti selk??ns? sek? h?nen s?kkins? ett? omansa, toisen toiselle olalle. Marjalta p??si lyhyt, ilkkuva naurun r?h?ys. Tarvitsiko sen h?nt? minulle halventaa? «V?k?leuka…? v??r?s??ri?» Mutta ilman sit? v??r?s??rt? olisit sin?, lenkojalka, t?ll? hetkell? koskessa, sen sijaan ett? se nyt sinun s?kkej?si kantaa. Kehtaat siin? viel? vihelt??, h?vyt?n, ja vitsalla s?kkiin ly?d?! El? luule, ett? min? sinua katselen! En p?ly per??si! – ja Marja vetihe pois ikkunasta. Mokomalle viel? kylynkin l?mmitin. Mutta kun miehet olivat menneet ohi ikkunain, riensi h?n kuitenkin ulos ja ehti n?kem??n, kuinka nuori mies keve?ss? hypyss? keikahti ver?j?n yli. Seisoi piikakin solalla sit? katsellen, kerpputaakka sel?ss?: – Katso hurjaa, kun meni kuin korentona aidan yli. Kuka se oli? – Uhtuan Shemeikka sanoi olevansa. – Kerran tuonkin sai n?hd? … vaikkakin vain sel?lt?. – Juokse j?ljest?, niin saat n?hd? h?nen naamansakin! – Joko se meni my?tyrin??n? – En tied?, ei tuo ainakaan hyv?sti??n heitt?nyt. Vaan ilman meid?n is?nt?? olisi koskessa se komea mies ja tavarat toisten takana. Hetken p??st? kuuluivat miehet tulevan takaisin, ??nekk??sti haastellen, hyv?ll? tuulella, Shemeikalla sel?ss??n laukku, jonka vei tupaan. – Eik? se mennytk??n? kysyi Marja. – Toiset meniv?t, mutta t?m? viel? j?i. – Mit? varten se j?i? Mahtoi menn? h?nkin. – El? ole mill?sik??n. Se on hyv? mies. Sen t?ytyi j??d? t?h?n viel? huomeneen uusia kaupparenkej??n odottamaan, sanoi. Ne t?ss? yhtyy ja t?st? eroo toiset toisille reiteille, koskien alla. Ehk? laittavat vakituisen majapaikkansa t?h?n meille, ja min? sanoin: laittakaa vain. Kuule, se pit?? kylvett?? ja sy?tt?? ja tehd? aittaan tila. Sit? pit?? kohdella kuin pappia. – Mink?h?n t?hden tuota niin pit??, roikaletta? – Maksoi hyv?n hinnan, ei kopeekkaa tinkinyt niinkuin muut Ven?j?n miehet. On hupaisa ja mukava. Ryypynkin vaivoistani viel? antoi. – Oliko makeata? – Jotta oliko? Oli se – mit? lie ollut ulkomaan makeata – soutaa suonissani kuin mahla kev?tkoivussa. – Ett?k? on, niinkuin luontosi lehte? tekisi? Juhalta p??si hyv?n mielen nauru ja Marjalta my?s. – Sauna on kyll? valmis, jos ette liene muuta vailla. – Marja, sinun pit?? itsesi tulla l?yly? ly?m??n. – K?ypi kai se Kaisaltakin yht? hyvin kuin minulta. – El?h?n nyt, – itsesi sinun pit??, em?nn?n, olla saunoittamassa. Kuulehan! El?h?n mene – ei olla en?? nyrpeit?… H?h? H?n uskalsi k?mmenell??n koskettaa Marjaa kylkeen. Eik? Marja nyt ?s?ht?nytk??n vastaan, oli niinkuin ei olisi ollut tiet?vin??n, heilahuttihe hiukan. Mutta Juhasta oli niinkuin ei olisi ollut maata jalkainsa alla. – Saunaan, vieras! huusi h?n pirttiin, josta Shemeikka samassa tuli. Marja oli py?r?ht?nyt aittain edest? rantaan, puolijuoksua. – Sinulla on komea em?nt?, sanoi Shemeikka h?nen j?lkeens? katsoen. On jalan nousu joustava kuin rekivetovarsan. – On sill? jalan nousu! – Onko muutenkin mieluisenne? – On mieluinen, on yli kaiken mieluinen. Ent?p? sinun em?nt?si? – Ei ole minulla viel? omituista. – Vai ei? Ottaaksesi pit?isi. – Oli hiien hyv?? se viinasi! sanoi Juha n?ppi? ly?den. – Tahdotko viel?? – Ei nyt, ei nyt … vaan jos sitten taas saunan p??lle. Ei ole minulla tarjota koin v?h?n kitker?t? patakukkoa. Annat omaasi sitten v?h?n em?nn?nkin maistaa, suhahti h?n, vierastaan kylkeen nyk?isten. Jos on muitakin makeita laukussasi, katsotaan sitten niit?kin. On nuori ihminen makeihin perso. – On makehia, on korehia! Juha tepasteli ja hyp?kehteli eik? tiennyt, miten hyv?n mielens? ilmaista… Tuli toki t?m? vieras parhaaseen aikaan. Ilman sit? olisi viikko viel? murjotettu ja tiesi, olisiko sittenk??n sopua tullut. Vaan niin pian kuin sille tulee mieluinen vieras, aina mieli keikahtaa. – Heit? t?nne pihaan ryysysi. Min?kin heit?n. – S?ilynee kai laukkuni tuvassa? – S?ilyy se! Vaikka olisi kaikki Karjalan rikkaus laukussasi. – Ei ole, ei ole, v?h?n mit? kamaa, r??m??… – Ei meille varkaat tule. Ei meill? ry?stet? miest? niin kaukana kuin huuto pihaan kuuluu. Ei tule rosvo Juhan taloon. Ja jos tulisi, niin torjuttaisiin! Luvan kysyv?t, ennenkuin ottavat. Menn??n nyt! Semmoinen on Juha! Shemeikka l?i olkap?ille is?nt?? saunalle laskeuduttaessa. – Semmoinen on! Topra mies! ?ij? maailman paras! Juha nauraa hekotti ja meni edelt? saunaan. Marja oli selin kodassa, kun miehet tulivat. – Hei, em?nt?! huusi Shemeikka ilki alastonna ohi menness??n. Mutta Marja ei k??nt?nyt p??t??n. Vasta kun kuuli heid?n olevan lauteilla, livahti h?n ovesta hautomaan vastoja. – Oletpa sin? sorea poika, puhui Juha. Selk? kuin huojuhongan, s??riluut hienot kuin hirven, reisi kuin rekivedon – h?t?k? niill? tuommoisilla aidan yli? Minun ovat n?m? l?ngell? v?h?n, kun liian nuorena reik?tuolissa seisottivat, mutta kyll? n?ill? p??see. – Tuoss' on, sanoi Marja vastoja kurottaen. – Anna t?nne vain el?k? tyhj?? ujostele. – Katso sin?kin noita sen k?sivarsia – ei ole niill? aurankurjessa kiikuttu – ka, kun putosi! – No niin – tuoss' on! Marja otti vastat lattialta ja ojensi Juhalle toisen, samalla kun heitt?m?ll? heitti toisen h?nen ohitsensa Shemeikan syliin. – Ai! huudahti Shemeikka. – Voi, sattuiko? – Sattui. – Mihink?? hihitti Juha. – Mihin lienee. Juha, jonka p??h?n l?yly ja hyv? mieli ja juomansa yh? vain kihosi, nauroi ja sai Shemeikankin nauramaan. Mutta Marja oli ?ysk?isevin??n: – Sen kelvottomat! – Nyt l?yly?! huusi Shemeikka. Nyt l?yly?, sorea em?nt?! – Viel?k?? – Jo riitt??! Marja l?i viel?, kerta kiellon p??lle, vet?ytyi sitten porstuaan, kuuli sinne kaikki, mit? miehet saunassa haastoivat vastainsa l?tkin?n lomassa. – Annahan, kun min? kylvet?n, puhui Juha. Rupea tuohon pitk?ksesi. L?ip? tiukan l?ylyn. Oikein rakkaasta k?dest?. Kyll? se kitkan kiukaasta irti saa, kun vain tahtoo. On se, on se … en olisi luullut, ett? min? vanha ja v?h?n vaivainen saisin semmoisen nuoren ja pulskan. – Etteh?n te mik? vaivainen ole? – Onnunhan min? v?h?n, kun karhu puri s??reen. Tuoss' on viel? hampaitten arvet, ja siit? on j?nne poikki. Ei se kulkua haittaa. Eik? sit? paljon huomaakaan kuin s?iden edell?. – Ei vieras huomaa mit??n. – En olisi h?nt? ehk? muuten saanutkaan – Juha oli alentavinaan ??nt??n ja luuli puhuvansa kuiskaten – k??nn?s v?h?n kylke?si … en olisi ehk? muuten saanutkaan, vaan kun itse kasvatin pikkutyt?st? itselleni, ihan k?tkyest?, soudattelin kuin paras lapsenpiika – sen ?iti tuli meille sinne vanhaan Karhulaan n?lk?vuonna ja teki sen meill? ja kuoli – niin kun kasvattelin siin? ja ihmiseksi opastelin, lukemaankin ja rippikouluun, niin siin? sitten otin, kun ei ollut muitakaan ottajia, vaikka olikin ?itini ja koko suku vastaan, kun oli k?yh? ja on venakko. – Venakko? Vasta lakkasi l?tkim?st?. – Teid?n heimoanne. Sielt?p?in sen ?iti sanoi olevansa, vaan ei ole sen tarkempia tietoja; orjatytt? mik? lienee ollut, joku pakenija pahoja pit?ji??n; siell?h?n kuuluvat is?nn?t tekev?n piikatyt?illeen, mit? tahtovat. Lieneek? niin, en tied?. – Ropsikaa viel? v?h?n jalkopohjiakin. – Vaan v?h?t min? suvustaan, kuuli Marja miehens? jatkavan – sama juttu, mink? aina vierailleen kertoi, kun v?h?nk??n viinaa nokkaansa sai, hupakko. – Ei h?n minusta silti ole t?m?n puolen tytt?j? huonompi. Olisi minulle ?iti rikkaitaan tyrkytellyt, ja olisin min? heit? ehk? saanutkin, aina on valmiiseen taloon tulijoita… – Pit?isi suunsa! tiuskaisi Marja itsekseen. – Siit? sit? anoppinsa nyt vihaa, ett? min? h?net t?h?n otin. Heit?kse v?list? maammo k?ydess??n niin pahaksi, ett? on ollut kesken viikon kotiinsa kyyditt?v?. Vaan hyv?n kurin se sille aikanaan antoi ja opetti t?ihin. Nyt sit?kin kiukuttelee: «Jos tuon tiesin, ett? h?nest? mieron kantamasta itselleni mini?? kasvatin, en neuvonut rihmaa neulan silm??n pist?m??n.» Vaan mit? ma juuri sanoinkaan? K??nnyh?n mahallesi, niin sivell??n toistakin puolta. – Jo riitt??, sanoi Shemeikka – Sit? sanoitte, ettette v?litt?nyt rikkaista, vaikka olisi ollut tarjolla. – Niinp? niin – Shemeikka kuului laskeutuvan lauteilta ja istuutuvan alemmaksi. Juha puhui yh? ylh??lt?, nyt itse??n hutkien. – Niinp? niin, vaan minua he kaikki muut kylm?siv?t, en katsonut p?in, en perin, t?m? oli mennyt kuin veriin. Tuohon Marjaan se vain luonto veti. – Niinkuin se tikanpoikaa puuhun vet??? kuului Shemeikka hyr?ht?v?n. – Ai, kun se osaa olla hyv? ja herttainen, kun vain tahtoo, rakas ja reppoisa kuin t?mm?inen kes?inen vasta. Shemeikka r?h?ytti lyhyen rivon naurun. Marjan olisi tehnyt mieli iske? halolla oveen. – Vaan saattaa se olla kiukkuinenkin – onko se siell? porstuassa, katsopas? Marja ehti parahiksi painautua oven suojaan, kun Shemeikka sit? raotti. – Ei n?y en?? olevan. – Ly? sitten sin? l?yly?, vieras, vuorostasi. – Tulenko pehmittelem??nkin? – Suorihan siin? omia sorkkiasi. Mit? min? taas p??sink??n puhumasta? – Jotta osaa em?nt? olla kiukkuinenkin. – Ka niin, vaan v?h?tp? siit?. On v?h?n herkk? verilt??n, milloin ylen murheellinen, milloin naureskelee, lauleskelee, p?iv?t p??st??n visertelee. On kuin mets?n el?v? eloisa, ei p?ivin lep??, ei y?kausiin unta saa, vaan toisin ajoin ei vuoteesta nouse, ja jos nousee, liikkuu kuin n?kij?. Nyt Juha kylpi, oli v?h?n aikaa vaiti, mutta jatkoi taas: – T?m? sauna on meid?n yhdess? tekem?mme. T?ss? oli minulla kaski silloin, sen laitaan t?m?n salvoin. Min? t??ll? kes?kaudet kaskia viljelin ja kalaa pyysin. Kotitalosta ei minulle joudatettu muuta apumiest? kuin tuo Marja. «Ota matkaasi tuo mieron venakko, siell?p?h?n on l?hemp?n? kotimaataan», sanoivat. Yhdess? me kerran kes?ss? t?nne kotikyl?st? suuret sel?t soudettiin. En puhunut silloin viel? mit??n, vaikka jo panikin mieless?ni, ett? tuosta sen viel? oman itselleni kasvatan. Min? veistelin, Marja sammalta nyhti ja saumoihin latoi. Tupaakin yhdess? tehtiin monena kes?n?. Se jos tahtoo, osaa kirvest?kin k?ytt??. Vaikka oli silloin jo aikaihminen, en h?nt? sormellani koskenut. Oltiin niinkuin veli ja sisar vihille asti ja viel? v?h?n j?lkeenkin. – Heit?s, veli pyh?, sankollinen selk??ni. Soh, hyv?, hyv?… – Onko teill? lapsia? kysyi Shemeikka sen tehty??n. Oli kuin olisi Juha jostakin her?nnyt. Mit? h?n t?ss? oikein? Kuka se oli tuo, jolle h?n oli puhunut Marjasta? Mit? lieneek??n puhunut? – Ei ole, vastasi h?n lyhyesti eik? sen siit??n jatkanut. Mutta Marjaa suututti ja h?vetti. Semmoinen narri ja h?per?! Tarvitsiko h?nen saattaa itsens? ja minut vieraan naurettavaksi. Jos itsest??n haastoikin, tarvitsiko h?nen minusta? Kun kuuli miesten valelevan itse??n, pujahti h?n ulos kodan sein?m?lle. Tuskin oli ehtinyt ulos, kun Shemeikka tuli ja alkoi h?nt? huomaamatta hiljalleen astella pihaan, ruskea iho illan viileydess? h?yryten – pitk?, solakka, sopusuhtainen – eik? Marja saanut h?nest? silmi??n ennenkuin Juha ty?ntyi ovesta kumarana, pitk?selk?isen?, lyhyts??risen?, j?lleen rient?ess??n tavallista enemm?n ontuen. Juha saavutti nuoren miehen ennenkuin olivat pihassa. Astuivat rinnan, hirvi toinen, toinen juhta… Ja heit? katsellessaan p??si Marjalta saunaan riisuutuessaan hillit?n, r?ike? nauru; ei tiennyt itsek??n, mik? nauratti, mutta h?nt? nauratti viel? saunassakin, kun pieksi itse??n vastalla, niin ett? ihoa kirveli. Kun h?n tuli ulos ja nousi pihaan, istui Juha alasti tuvan rappusilla, paita syliss?. H?n myh?hteli siit? Marjaa vastaan. – Joko sin?kin kylvit, mahdoit huutaa, niin tulin l?yly? ly?m??n. Jos olisi Marja tehnyt niinkuin mielens?, olisi ly?nyt. – Panisit paidan yllesi, etk? tuossa alasti roikottelisi! s?h?hti h?n ohi astuen. – Kah, annahan kun viillytteleime. Mutta porstuassa Marja k??ntyi ja virkkoi yst?v?llisemmin: – Kyll? t??ll? on jo ruokakin sinulle ja vieraalle. Kun Marja tuli tupaan, istui Shemeikka siell?, hopeapullo ja pieni hopeapikari p?yd?n nurkalla, avattu laukku edess??n lattialla. H?n oli pukeutunut puhtoisiinsa, valkoisiin alusvaatteisiinsa, paita kuin silkki?, kirjaeltu kaulalta ja olkap?ilt? punaisella ja hele?n sinisell?, hempe? kuin naisen paita. – Eik? em?nt?kin halua maistaa vieraan tarjousta? kysyi h?n. – Mit? se on? Viinaako? Juha astui juuri silloin sis??n hurstisessa paidassa, karvaisin, paljain s??rin. – Ei ole viinaa, sanoi h?n, – lienee h?ness? sit?kin, mutta on h?ness? jotakin muutakin ihmeellist? makua, mit?h?n lie. Kyll? sen kest?? naisenkin suu. – En min? tarjoisikaan semmoista, jota ei suu kest?isi. Ja Shemeikka ojensi Marjalle pienen hopeapikarin, katsoi koko ajan h?neen, kun h?n hitaasti sill? huuliansa kostutti, katsoi h?neen, kun h?n uudesta kehoituksesta uudelleen maistoi, katsoi viel?, kun otti takaisin pikarin ja tyhjensi sen, mink? Marja oli j?tt?nyt – ja Marja katsoi h?neen, huulet pikarissa, silm?t Shemeikassa, he molemmat ik??nkuin toinen toistaan tunnustellen. – Hyv??p? oli, suuret kiitokset, sanoi Marja. Mutta Shemeikka ei sittenk??n lakannut katsomasta Marjaa. – Totta on, mit? is?nt? sanoi. – Mit? se sanoi? kysyi Marja. – Ei suotta omaansa kehunut. Vaan jos olisi h?n minun tuo, mik? on sinun, silkkihin h?net sitoisin. Katsomme h?nelle korean kaulaan, is?nt?? – Katsotaan, katsotaan, innostui Juha, hyvill??n, kun ei nyt n?ytt?nyt vastaan panevan, vaikkei muuten mik??n lahja kelvannut. Shemeikka jo upotti k?tens? laukkuun, ja kun nosti, hulmusi hyppysiss? silkkiliina, kellanpunainen, kukkaniekka, kahahti, lev?hti ja lenn?hti Marjan silmille. – Onpa se, onpa se! ihasteli Juha. – Mit? tuo maksanee? vavahti Marjan ??ni, huivia levitelless?. – El? hintoja kysele, sanoi Juha. – Kyll? niist? sovitaan, sanoi Shemeikka. – Ett?k? ostaisit minulle – t?m?n? Juhalta kysyi, Shemeikkaan katsoi. – Se sen sinulle hell?st? syd?mest??n antaa, vakuutti Shemeikka. – P??h?nk? t?m? pannaan vai kaulaan? – Kaulahan, sanoi Shemeikka, – nousi, otti Marjalta huivin, sen h?nen hartioilleen heitti, suori sel?lt?, rinnalta silitti, k?ski pit?m??n pielist?, ett? pysyisi, ja py?r?ytti ymp?ri ja ty?nsi menem??n Juhan eteen. – Nyt se on omasi niinkuin ollakin pit??! – Onpa se, onpa… Ja Juha hyr?hti ja naurahti, py?r?hteli, tepasteli, pid?ttelihe, mutta kohta taas uudelleen hyr?hti. Ja Shemeikka hyr?hteli mukana matkien, Marjan kanssa silm?t silmiss? sit? nauraen. – Se viel? solkea puuttuu. – Anna solkikin, anna solkikin, jos on! kehoitti Juha. – Onhan minulla jo solki, sanoi Marja. – Vaskinenko – vai? kysyi Shemeikka. – Jospahan minulla kultaisia. – Vaski palttinan pit?j?, kulta silkkisen sitoja. – Kultako? p?ivitteli Marja. Juha n?ki, ett? sen teki sit? mieli. Teki kerran jotakin Marjankin mieli! Vaikka maksaisi hevosen hinnan, saakoon, mit? haluaa. – N?yt? solkiasi, n?yt?! Taas sukeltaa Shemeikan k?si laukkuun, nostaa sielt? mytyn, silkkikankaaseen k??rityn, monilla nauhoilla solmitun, aukoilee, p??stelee pitkin, taitavin, solakoin sormin, siteet suuhunsa ker?ten – kehittyy k?siin rasia t?ynn? yh? hienompaan silkkiin k??rittyj? kapineita, monenn?k?isi?, monenkokoisia, ne p?yd?lle latelee, taas takaisin panee – hel?ht?v?t hopeaa, kulahtavat kultaa – yhden viimein j?tt??, auki k??rii, peukalon ja etusormen v?liss? riiputtelee rintasolkea kullankarvallista, helmi? v?lkk?v??, ketjut siit? kahden puolen riippuen – jota kaikkea Marja henke??n pid?tellen katselee. – T?ss' on, t?m? sopinee. – El?, el?! – en min? semmoista! – Ota vain – ota vain! – Mit? hirveit? maksaneekaan? – Maksoi, mit? maksoi sanoi Juha. – Et tuota raatsi! – Ettenk? raatsi! Ja Juha py?r?hti ulos ja pihan yli aittaansa. – N?yt?h?n, sanoi Marja ja tempasi soljen ja koetti sovittaa sit? kaulansa alle. – Anna, kun min? panen, sanoi Shemeikka. – Mink?t?hden sin?? – On meill? tapa semmoinen: sen on pantava, ken on antaja. – Sin?k? sen annatkin? – Saathan odottaa ukkoa panemaan – jos luulet paremmin osaavan. – Ei se – vaan en min? kuitenkaan vento vieraan antimia ota, sanoi Marja kuin h?diss??n. – Vento vieraanko? – kun oman heimosi miehen! – Mist? min? tied?n, mit? heimoa olen. – Mutta min? tied?n ja – n?en. – Mit?p? n?hnet? – N?en, mit? n?en – ja hiukan per?ytyen mittasi Shemeikka h?nt? kiireest? kantaan – Karjalan kaunihin kuusen, kukkalatva kuusen, kun h?net viel? kukkasellakin koristettanee. Jo kiinnitteli Shemeikka solkeansa Marjan rintaan, ty?nsi vasemman k?den huivin alle ja sit? kohotti, pisti toisella k?dell? neulan p??lt? l?pi ja alta uudestaan esiin, napsahutti hakaan – hitaasti k?vi, mutta hyv? tuli, py?r?hytti hartioista, suori takaa, oikaisi taas, kun oli mennyt v?h?n vinoon. Marja oli kuin selin syliss?, olisi tahtonut menn?, mutta ei kuitenkaan mennyt – rinta nousi, silm? hulmusi ihastusta, ujostusta, hyv?? mielt? ja h?pe?mist?. – Nyt on hyv? – kyll? se nyt jo pysyy. Shemeikka py?r?ytti h?net uudelleen p?in, loittoni, l?heni ja tepasteli ymp?ri, Juhan liikkeit? matkien: – Nyt se on omansa niinkuin ollakin pit?? – on se – on se! Onpa – onpa! – ja hyr?kehteli niinkuin oli Juha ?sken, ja Marjalta purskahti r?ike? nauru ja Shemeikalta samanlainen vastaan. Yht?kki?, nopeasti kuin kissa, oli Shemeikka kahden k?den Marjan ranteissa kiinni. – On tapa toinenkin meid?n maassa! – Mik? tapa? Marja tahtoo katsoa h?nt? rohkeasti silmiin ja katsoo uhallakin, pelk??m?tt?, v?ist?m?tt?, mutta kasvot pingoitettuina ja otsakin kuumana kihisten. – Mik? tapa? Shemeikan kasvot ovat h?nt? niin l?hell?, ett? h?m?rt??. – On kihlasoljesta sulholle suutelon palkka. – Se tulee! H?n kuiskasi sen. Juha kuului tulevan, kaksi askelta, toinen raskaampi kuin toinen, porstuan lotisevalla lattialla. Shemeikka p??sti, lenn?tti Marjan ovea kohti Juhaa vastaan. – Nyt se on omansa niinkuin ollakin pit??! Siin' on silkkineen, solkineen! Katso, eik? ole korea omasi? – On se, on se – onpa, onpa. Aivan niinkuin Shemeikka ?sken oli matkinut! – tepasteli, py?r?hteli. Ja Marja ja Shemeikka r?j?htiv?t siit? yhdess? uuteen nauruun juuri kuin ?sken. Mutta Juha pudotti – v?h?n kuin kehaisten – kourallisen hopeita p?yt??n. – Siin' on silkist? ja soljista. En kysy hintaa – ota, mit? maksanee! Shemeikka otti pienimm?n rahan, heitti sen ilmaan, n?ps?hytti sormiaan, otti kiinni ja solahutti taskuunsa. – Senk? sin? vain otatkin? – Siin?kin on jo liikaa. – Vaan miksik? sin? minulle lahjaa teet? – Ett? saisit sin?kin minulle vastalahjan tehd?. – Vaan jospa se on sen jo tehnytkin! lenn?tti Marja. – Mink? – ka, niin! Jospa se todellakin oli ne arvannut – tervanpolttajain aikeet ja tahtoi n?in kautta rantain palkita. Olipa siin? oikea mies, olipa oikea kunnon mies! Eik? Juha ollut ennen monesti vierasta niin l?mpimin syd?min p?yt??n kutsunut kuin Shemeikan nyt odottavalle aterialle, johon Marja, korea huivi harteilla ja solki rinnassa v?lkk?en, ja hyv?n mielen hymy huulilla, kantoi yh? uusia hyvi?, tuvasta ruoka-aittaan ja aitasta tupaan keikkuen. Sy?tiin ja sy?ty? viel? maisteltiin Shemeikan makeata. Ja juteltiin kolmisin. Ei n?ytt?nyt Shemeikka olevan n?kevin??n Marjaa, v?list? h?neen vain veltosti katsahti, penkill? kenallaan istuessaan sein??n nojaten, jalat oikaistuina ulos lattialle solakkoina, suorina, levossa j?nteet ja lihakset hyvin kylvetty?, kyllin sy?ty? – k?det ristiss? rinnan p??ll? ja v?list? oieten hopeapikaria kohti. Istui niin ja kertoi matkoistaan, retkist??n merill? ja mailla ja miss?p?h?n lieneek??n kuljeskellut vieraissa valtakunnissa ja kaukaisissa kaupungeissa – ja kehuskeli hiukan itse??n ja kauppojaan ja tekojaan ja sai Juhan tuon tuostakin sanomaan: «El?h?n – vai niin – no, jotakin lienee!» Mutta sitten h?nt? n?ytti raukaisevan ja haukotutti, ja h?n kysyi, saunaanko saisi menn? lev?ht?m??n vaiko t?h?n tuvan penkille oikaista selk?ns?. Huomenna olisi taas taipaleelle l?ht?. – Olisi aitassa sija, sanoi Marja. Vie, Juha, vieras levolle. Juha l?hti edelt? n?ytt?m??n tiet?. Shemeikka meni mukana, mutta k??ntyi porstuassa takaisin tupaan. – J?ik? mit? vieraalta? kysyi Marja. – Koko laukkuhan j?i. – Eip? v?h?n j??nytk??n, kun koko laukku. Shemeikka nosti sen olalleen toisesta viilekkeest?, Marjan auttaessa toisesta. Oli vasen k?si viilekkeess?, oikea oli vapaa. – J?ik? mit? viel?? – Lakki j?i. Marja otti sen penkilt? ja toi. Silloin Shemeikka kahmaisi kainaloonsa Marjan ja painoi rintaansa p??n ja piti sit? siin? hetken. P??sti sitten, niinkuin ei mit??n olisi tapahtunut, ei virkkanut mit??n ja meni. Eik? Marjakaan saanut mit??n virketyksi. J?i vain siihen k?dess??n Shemeikan lakki. Juha ilmaantui oveen. Marja heitti lakin h?nelle ja aikoi ulos. – Vie lakkinsa vieraalle. Vaan Juha seisoi ovessa, sulki tien, suu ja silm?t hymyss?. – Mit? tahdot? Marja melkein tiuskaisi, silm? kylm?n? ja ter?v?n? kuin puukon k?rki. – Tu-tulin juotavata, sammalsi Juha. – Johan siell? on. – Niinp?, vaan mi-minullepa … s?in suolaista… – Tuoss' on! Marja sys?si h?nelle p?yd?lt? sinukkatuopin. Juha aikoi sanoa jotakin. Ei saanut sanotuksi, vaan sen sijaan ryypp?si tuopista sinukkata. Vasta sitten h?n uskalsi. – Mi-minnek? si-sin? menet maata, kun – ? – Kun mit?? – Kun vuoteesi vieraalle annoit. – Saunaan, tiuskaisi Marja. – Olisi ehk? viile?mpi maataksesi mi-minun aitassani…? Min? vaikka menen tallin ylisille. Marja meni ulos. N?kyi menev?n niinkuin olisi taas ollut vihassa jostakin. N?kyi menev?n saunaan. Ja Juha meni tuoppeineen omaan aittaansa. III On jo iso p?iv?, kun Shemeikka her?? aitassaan. Sel?ll??n maaten, k?det niskan takana h?n tarkastelee y?sijaansa… Naisen aitta, lienee itsens? em?nn?n. On olevinaan parhaita taloja t?m?, mutta eiv?t isot ainakaan em?nn?n k?tk?t. Kaksi sarkaista talvihametta ja yht? monta kes?ist? kotikutoista, yksi ainoa palttinapaita, muut piikkoa. Kimppu harmaita sukkia orrella riippumassa. Eip? ihme, ett? huikenivat silm?ns? silkkihuiviin ja solkeen, ?ij?n niinkuin h?nen naisensakin. Suotta taisin tehd? kalliin lahjan, olisivat talonsa myyneet, jos en v?hemm?st? antanut. Vaan eip? Uhtuan Shemeikka ensi kertaa lahjaa naiselle antane. Eiv?t mahtuisi t?m?n aitan orsille kaikki silkit, jotka on annettu. Onhan hyv?, ett? on yst?vi? t?m?nkin tien varressa… Se on sorea nainen, aivan unia itsest??n n?ytti… Yht?kki? kuului, niinkuin silloin, kun vikla lentoon l?htien ??neens? remahtaa, kuului laulahdus, tarhalta alkaen ja sielt? pihan yli tupaan tuoden ja taas tarhalle ja sielt? takaisin – oli Shemeikka kuullut heid?n, naisien laulavan, vaan ei milloinkaan niin syv?st? rinnasta, ei niin selv?sti ja helposti kurkusta kumpuavan. Oli, kuin olisi ollut laulajassa iloa ja riemua niin, ett’ei itseens? en?? mahtunut. Heid?n laulustaan aina kuulee, mit? eiv?t muuten anna tiet??. Vaan eip? ole monesti sattunut mik? eilen: ei edes huudahtanut, vaikka ly?v?ns? pelk?sin… Antoi heti paikalla itsens? morsiameksi pukea. Vapisi, vaikka koetti olla. Olisi se pian saatavissa, kun vain viitsisi. Vaan johan sinun sukuasi, Shemeikka, yhden miehen osaksi juoksentelee vierasten talojen tanhuvilla, mik?p? omillasikin. Ei aavisteta, is?t, kenen poikia polvillaan keikutellaan. Olisiko h?nellekin, hyv?lle miehelle, t?ss? se ilo toimitettava? Se se on kaikista hupaisinta ja hulluinta, kun vuoden p??st? taloon tulee ja siell? lenn?tet??n oma poika partaa repim??n. H?n nauroi puoleksi auenneella, ??nett?m?ll? suulla, ja veri kihahti. H?n sys?si jalallaan auki oven ja n?ki Marjan maitopytty? kantaen notkuttelevan tupaan. Sill? on ryhti kuin parhaalla pajarin tytt?rell?, on sill?! Marja siivil?i maitoa p?yd?n p??ss?, kun Shemeikka tuli tupaan. K?si kaarena korkealla, kun kauhalla maitoa siivil??n hulahutti. Kohisi maito, sitten lirisi, kohisi taas ja taas lirisi, k?den kaaren noustessa ja laskiessa. – Huomenta, em?nt?. – Ka, huomenta, vieras. Ei v?ist?nyt Marja katsetta. Vastasi siihen pitk?sti, niinkuin uhalla. Oli sunnuntaiasussa, harteilla Shemeikan silkki ja rinnassa solki. – Viel?k? is?nt? nukkuu? kysyi Shemeikka. – Vai nukkuu! Meni jo ennen auringon nousua lahnan kutuun. K?ski sanoa pitk?nnukkujalle, ett? kun nousee, ei saa p??st?? pois ennenkuin h?n tulee … vaikka iltaan viipyisi. Shemeikka j?i seisomaan, seuraillen Marjaa silmill??n, huulilla hymy. Kun Marja oli maidon siivil?inyt, nouti h?n pienen tuopin, t?ytti sen ja pyysi vieraan ottamaan. Shemeikka vain hymyili. Marja kysyi, hym?ht?en h?nkin, pitik? vieras k?yh?n talon tarjousta halpana, koska ei kelvannut? – Et taaskaan, em?nt?, tunne Karjalan tapoja. Meill? ei vieras milloinkaan ota itse, em?nt? h?nen k?teens? kiid?tt?? kaiken, mit? tarjoo. Tuulisp??n? jo ovensuuhun vastaan lenn?tet??n. – Saahan t?m?n lenn?tt??! – ja Marja tempasi p?yd?lt? haarikan ja vei sen Shemeikalle. Shemeikka nosti sen huulilleen. – Antaja meill? odottaa, kunnes vieras on maljansa pohjaan tyhjent?nyt. – Kaikkiko t?ytyy tehd? niinkuin siell?? nauroi Marja. – Kaikki, sanoi Shemeikka totisesti ja mulautti silmi??n tuopin laidan yli. – Eik? olisi parempi niin, ett? maassa maan tavalla? – Ei, sanoi Shemeikka totisesti yht? ja teenn?isen juhlallisesti ja ojensi Marjalle tuopin. – Marja nauroi katketakseen sen kujeille, viedess??n tuoppia takaisin p?yd?lle. – On nyt urhon turpa maidossa kuin vasikan! Shemeikka ei pyyhkinyt partaansa, lipaisi sit? vain v?h?n kielell??n ja virkkoi yh? samaan tapaan: – Se oli toinen kaunis Karjalan tapa. On viel? kolmaskin, kaikista kaunein. On vierahan parta pyyhitt?v? sen, joka sen tahrii. Nopealla, v?l?ht?v?ll? liikkeell? ojensi Marja h?nelle esiliinansa vy?lt??n, mutta yht? nopealla tempasi Shemeikka h?nt? niskan takaa, samalla kun toisella k?dell? kohotti leukaa ja painoi pitk?n suudelman h?nen huulilleen. Marja tunsi voimakkaan voivuttavan rinnan ja n?ki tummat, kiehahtavat silm?t; Shemeikka tunsi pehmoisen poven ja n?ki raukenevan, ummistuvan katseen. – Ei saa, sanoi Marja laimeasti ja jos ei olisi p??ssyt pois, olisi siihen lyyk?ht?nyt – ja jalka oli paetessa raskas kuin sen, joka unissaan pakenee. Shemeikka meni hitaasti ja tyynesti ulos ja istahti rappusille. Marja kulki ohi. – Ei saa vieras toista kertaa semmoista tehd?. – Ka, mink? t?hden ei? – Jos joku olisi n?hnyt? – Senk? t?hden ei? – Eik? muutenkaan. On luvattava. En uskalla tuoda ruokaa p?yt??n. Se pyysi sit? niinkuin ei olisi itse omin voimin kyennyt, melkein rukoilevin silmin ja ilmein. – Luvataan sitten. Saaneeko katsoakaan? – Katsoa saa. – Onpa hyv?, ettei tarvitse ummessa silmin. Marja hym?hti h?millisen hell?sti… Pilkkasiko se? Sy?ty??n loikoili Shemeikka pihamaalla, l?mpim?ss? paisteessa, sel?ll??n, k?det niskan alla. Marja v?ijyi tuvan ikkunassa, kasvot kalpeina ja j?ykkin? lasia vasten, povi kohoillen, silm? hivellen kaarevaa rintaa ja jalkojen j?ntev?? jousta, kun toinen jalka toisen p??ll? lep?si. P??skyt liiteliv?t ylh??ll? ilmassa Shemeikan p??n p??ll?, l?mmin tuuli leyhytteli rintaa ja kaulaa. Ei tule puheille, v?lttelee. Joko liiaksi arkiutin? Olisiko pit?nyt varovammin viihdytell?? Mik? mahtaisi oikein pit?? olla t?m?n lintusen houkuttelulaulu? Itse?nik? kiitt?isin ja kehuisin: t?mm?inen solakka poika, kauppias kuulu, mets?nk?vij? mainio sinua haluaa! Vai h?nt? itse??nk? kehuisin, korvaansa kuiskuttaisin: ylen ihana olet, en ole ikin? vertaistasi n?hnyt; n?eth?n, etten mit?n? voinut, kun sinut n?in, t?ytyi halata, t?ytyi suudella. Yksi sulaa suruisesta soitosta, toinen iloiseen lauluun hullaantuu. Mutta mit? laulanetkin, yhteen menoon laula naisen uuvuttelulaulu niinkuin lapsen, ettei her?t? ehdi. Kun kiehtomassa olet, el? vaikene, ettei lumous laukea, kun olet s?keen sanonut, heti tied? jo toinen, mill? jatkat. Ilmaantui aittansa kynnykselle em?nt?, istahti ompelemaan, ei p??t??n k??nt?nyt, ei silm??ns? nostanut. Shemeikka h?nt? siihen katseli, ja jo tiesi, mink? houkuttelulauluistaan h?n t?lle linnulle laulaa. H?n nousi, meni ja istahti kahareisin kynnykselle, toinen jalka aitassa, toinen ulkona – ja sanoi yht?kki? yll?tt?en: – Haastaisit minulle huolesi, em?nt? nuori. Marjan ??ni v?h?n vavahti: – Huoleniko? Mitk? huoleni? – Kaikki ne, mitk? sinulla on. – Mist? sin? tied?t, mit? minulla on ja mit? minulla ei ole vai eik? ole ollenkaan? Shemeikka piti v?h?n laulunsa lomaa, sitten kosketti uudelleen soitinta, jonka jo tunsi hyvin hel?ht?neen. – Ei ole rattoisa el?m?si t??ll? er?maassa. Marja ei vastannut, ompeli. – Miehesi vanha ja j?r?, piikatytt?si hiljainen ja mit?t?n, ei vierasta k?y talvikausiin, kes?ll? jos joku tulee, niin meneekin. – Kun ei ole parempaa n?hnyt, ei osaa kaivatakaan. – L?hde kanssani Karjalaan hupailemaan! Marja katsahti s?ps?ht?en yl?s, mutta sitten taas alas. – Ja mit? min? siell?? Silloin tuli kiihke?, tiukka, ahdistava kysymys: – Ja mit? sin? t??ll? – t?ss? surkeassa maassa – semmoinen kuin sin?? – Ja mik? t?ll? maalla vikana? Ja lieneek?p? muuallakaan parempi? – He huonosti t??ll? naisensa hoitavat. Ei meill? niinkuin t??ll? niskaansa ty?n teolla k?yristet?, ei meill? silmi?ns? riihen kitkussa soaista, ei meill? kaskessa kasvojansa noeta, ei meill? selk??ns? k?sikiviss? katkota. Talon nuorikot t??ll? kuin orja-akat meill?, k?yryniskat, tihrusilm?t, riippurinnat, pystymahat, kuin takkuiset, kes?iset koirat – et sin?, em?nt?, ihme ja kumma, viel? semmoinen, mutta pian sinustakin semmoisen tekev?t. Pian puna poskiltasi putoo, pian kiilto silmist?si katoo. – Ent?p? katookin – kenellep? siit? lie vahinkoa? – Kyll? sen tied?t kenelle. – Olisiko siell?k??n parempi? – Siell?k?? Miehet hankkii, miehet liikkuu, vierailta mailta viljan valmiina tuovat – naista ilonaan pit?v?t, ei orjanaan. – Mit? sitten naiset tekev?t? – Ka, kankaita kutovat, koreitaan kirjaelevat ja orjia opastavat. Kes?ll?, milloin huvikseen haluavat, kalaa pyyt?v?t, marjoja poimivat, makeita keitt?v?t. Niinp? aina nuorina pysyv?t, niin kauan kuin ik? antaa, punakkoina, pulleina, pehmein?. On keve?t jalkansa karkelossa, ovat hele?t ??nens?, kun illatsuissa laulaen karsinassa istuvat. Hellin? ja herttaisina pysyv?t – t??ll? kaikki j?r?j? ja ??nett?mi?. Ka niin Karjalan mies omaansa hoitaa! – Hyv?p? n?kyy olevan heill? siell? el?m?, sanoi Marja, ompelustaan k??nt?en. – Kullassa kuhajavat, silkiss? sihajavat. Emme talvikausia heid?n vuoteillaan viru. Rinta rakkautta t?ynn? joka kev?t palaamme, kes?n lyhyen kerrallansa karkelemme, heit? polvellamme istutamme. Shemeikka ihan korvaan puhuu, yh? kiihtyy h?nen laulunsa niinkuin metsolla soitimessa. V?h?n aina l?henee, Marja sit? mukaa siirtyy, huuli omassa tekem?ss??n hymyss?, silm? ompeluksessa kiinni, sormi kiivaasti neulaa k?ytt?en. – Tulisit, em?nt?, kerran Karjalaa katsomaan, koska Karjalasta olet kotoisin! Ollaanhan naapureja, toisten vaaroilta tulet toisten vaaroille tuikkaa. P?iv? koskia lasketaan, toinen tyyni? vesi? soudetaan, v?liin v?h?n kankaita astutaan, ja kolmas taas koskisia vesi? viilletet??n – niin jo sielt? suvannon alta minun kalamajani kuumottaa, ja siit? viel? v?h?n, niin jo ollaan kotikyl?ss?. Kyl? siell? suuri korven koskemattoman keskess?. Talo siell? minulla vanha ja rikas. K?sill??n sinua kantaisivat, heimonsa l?yt?lasta, ilosta iloon kuljettaisivat, juhlasta juhlaan, karkelosta karkeloon kiid?tt?isiv?t. Vanha ?iti minulla, ylen on hyv? ja herttainen, se sinua kuin sukulaistaan – silkkihin, samettiin pukisi. Tule Karjalaan, em?nt?! Olisiko tuo totta vai pilaa? ??ni totta, mutta pilaa mahdotonta, mit? puhui. – Tule k?ym??n, tule katsomaan! Tule heti! Minun kerallani! – Sinun kerallasi? – Mit? sin? t??ll? teet, kaunis, sorea em?nt?! Vanhenet, r?nstyt, tulet samanlaiseksi kuin kaikki muut. T??ll? v?h?n viel? el?t, ei huulesi hymyhyn kuonnu. Silm?si samenee, tukkasi kuihtuu, poskesi painuu kurttuun kuin paleltunut marja. Niskasi k?yrist?v?t, vartesi v??rist?v?t, liialla raatamisella sorjat jalkasi vinoon v??nt?v?t … sinun sorjat jalkasi… – El? puhu semmoisia. Mutta Shemeikka jatkoi: – Ja ket? varten? Tuota – ryppyotsaista, unisilm?ist?, j?r?huulista liuhupartaa, pitk?selk?ist?, l?nkis??rt?… – El? puhu minulle en?? mit??n! – Marja melkein parkaisi, kuin h?t?? huutaen. – Joka y?kaudet siell? r?hkii ja p?hkii – rykii ja r?helt?? — – Voi, voi – el?! – Ett? ilkesikin tarjota itsens? semmoiselle kuin sin?! Ett? saatatkin semmoisen vuoteessa virua? – En min? h?nen vuoteessaan viru! huusi Marja yht?kki? kuin vimmassa, silm? ep?toivoisen vihaa v?l?ht?en, ja hyp?hti yl?s, h?pesi sit? samassa ja istahti alemmalle portaalle. – Etk?? Etk? todellakaan? – Ja mit? se kehenk??n kuuluu, miss? min? virun, vaikka viruisin sikopahnassa? H?n olisi purskahtanut itkuun, jos ei olisi noussut ja mennyt. Mit? se minusta kaikkia kysyy? Ja mit? h?n minulle semmoisia haastaa? Ja mit? h?n kaikkea halventaa? Mink? Juha sille mahtaa, ett? on semmoinen kuin on? Ja mit? se kehenk??n kuuluu, kenelle min? menin? – Miksei Juha tule jo kalasta? – Ja mit? min? h?nen puheitaan kuuntelen? Ja h?nen koreitaan kannan? H?n aikoi riist?? ne, heitt?? ne menem??n, kun n?ki Juhan tulevan j?rvell?. H?n py?r?hti sinne, riensi rantaan, kiinnitti juoksuaan. Mutta tottahan se oli puhunut – totta oli puhunut. Semmoinen oli Juha poloinen, juuri semmoinen: pitk?selk?, tihrusilm?, l?nkis??ri, m?r?ss? sarkatakissaan kuin takkuinen koira. Mutta kuta surkeamman n?k?inen oli, sit? enemm?n Marja tahtoi h?nt? hyvitt??, sit? enemm?n n?ytt?? iloitsevansa h?nen saaliistaan. Verkot olivat k?yten??n kutulahnoja, leveit?, lihavia, k?sn?p?it? k?mil?it?. H?n tempasi verkon, vei sen virepuulle. – El?h?n, Marja, el?h?n, varoitteli Juha. El?h?n ryvettele silkkej?si – saadaan n?m? Kaisankin kanssa. Mutta Marja riisui silkkihuivinsa ja pani sen luotaan, k??r?isi ymp?rilleen Juhan takin, jonka t?m? juuri oli riisunut ylt??n, tahtoi tekeyty? samanlaiseksi takkuiseksi ja harmaaksi kuin Juha, tahtoi n?ytt?? Shemeikalle, joka asteli vihellellen pihalla … elk??n luulko! – Siin?p? vasta saalis, melkein niinkuin ne meid?n muinaiset saaliit, Juha! innosteli h?n verkkoa nostaessaan. Tulehan auttamaan, ettei repe?. – Ei se repe?, ei se repe?! … kas niin, hekotteli Juha, kannattaen verkkoa keskelt? sill'aikaa, kun Marja sit? virepuille levitti. – Miss? sinulla oli verkot? – Siell?h?n ne oli Hein?lahden luhdalla. – Siell?h?n me silloinkin, muistatko? – Muistanpa toki, muistanpa hyvinkin. – Montako korvollista min? silloin, ensimm?isen? kes?n?, suolasinkaan? – Taisitpa suolata, taisitpa suolata … ensimm?iset suoluusi… mo-montako lienetk??n… Se muisti ne ajat, se tahtoi niit? muistella … se sanoi sen ihan kuin sanoakseen! Shemeikka seisoi aitaa vasten nojaten, katseli Marjan eleit? ja hym?hti itsekseen ja vihelteli hiljaa… Et minua pet?. – Tuli n?kyy Huutoniemest?! huusi Kaisa pihasta rient?en. – Siell? on joku j?rven takana, joka pyyt?? venett? … mahtaisiko olla ?iti? – Anoppi? – Sen se on tuli. Se sen aina sytytt?? suuren kuin juhannuskokon. Siihen meni Juhan ilo. Marjan kasvot olivat j?ykistyneet ja suu v??nn?ht?nyt katkeraan kaareen. – Odottakoon, ei t?st? nyt joudeta, oli Juha sanovinaan v?linpit?m?tt?m?sti. – Parasta kun haet heti, haettavahan se on kuitenkin … muuten ehk? minua syytt??. – Olkoon siell?. Mutta hetken p??st? h?n kuitenkin l?hti, sytytetty??n ensin tulen rannalle merkiksi siit?, ett? kutsu oli huomattu. Marja liikkui kiivaasti verkkoineen niinkuin olisi ollut vihassa niille, raastoi kalat irti rihmojakin katkoen… – Ei ole anoppi mielivieras mini?lle? sanoi Shemeikka yh? aitaan nojaten. – Jos tekisin niinkuin teht?v? olisi, tuohon heitt?isin heid?n talonsa. Tuskin rannasta nousee, niin jo alkaa eik? lakkaa ennenkuin on haukkunut ??nens? painuksiin ja viel? sittenkin k?h?j??. – Mist? se haukkuu? – Vein muka suuresta suvusta heid?n parhaansa … oli liian hyv? minulle. – Liian hyv? sinulle? Kuka? – Juha. Shemeikka puhkesi sielt? aitansa takaa lyhyeen pilkalliseen nauruun, ja Marja antoi h?nen nauraa. Marja on p??stellyt kalat ja viritt?nyt verkot kuivamaan, on l?hett?nyt piian koskirantaan, toiselle puolelle talon, noutamaan liossa olevia kala-astioita, ja itse istuu h?n nuottakodan kupeella kivell? ja siivoo kaloja. Suomustaa, puhkoo, huhtaisee ja heitt?? vasuun. Kalan siivottuaan tarttuu toiseen, raastaa kuin vihassa… Mit? min? t?ss? en??? Hoitakoot itse talonsa, ?iti ja poika! Jos olisi Juha mies, pois k??nnytt?isi kiusanhengen. Kun tiet??, ettei anna minulle y?n lepoa, ei p?iv?n rauhaa. Mutta eip?h?n, vaikka olen sit? h?nelt? pyyt?nyt. Joka kes? antaa t?nne tulla. Pelk?? sy?j?t?rt?, ei uskalla sanoa vastaista sanaa. «K?rsi h?nt?, k?rsi h?nt? viel? v?h?n». Vaan onko minun pakko sit? k?rsi?, ett? aina ?iti?nikin solvaa? … teen kerran semmoisen pystyn, ett?… Shemeikka liikkui tuvan edess?. N?kyi laittavan laukkuaan… L?htee jo h?nkin… Tulleeko hyv?stillek??n, tyhj?n puhuja, pilan tekij?. Mahtoi antaa olla niiden puheiden puhumatta. Marja siivoo kaloja p??t??n nostamatta, huivi silmill?, mutta kuulee l?hestytt?v?n, askel askeleelta. Nyt se on ihan takana, nyt kiert?? eteen ja istuu kivelle vastap??t?. Marja n?kee h?nen jalkansa polvia my?ten ja polvien v?liss? k?det, sirot ja sulavat; ja n?kee omat sierettyneet sormensa ja suomujen p?rskin?n. – Joko sitten l?hdemme? kysyy Shemeikka. – Minnek?? – Karjalaan, niinkuin oli puhe. – Mink? t?hden sin? sit? taas minulle puhut? – Sent?hden, ett? sin? olet minun. – Mink? t?hden min? olisin sinun enemm?n kuin muidenkaan? – Sent?hden, ett? min? tahdon. H?n on kumartunut melkein kiinni Marjaan. – Sent?hden, ett? sin? tahdot? sanoo Marja yh? huivinsa sis?st?. – Ja sent?hden, ett? sin? itsekin tahdot. El? p?rskyt?. – H?n tarttuu Marjaa k?teen, puristaa sit? niin, ett? veitsi putoaa siivuulaudalle. – El?, Shemeikka – p??st? — – Tuletko? Marja koettaa irtautua, mutta ei p??se. Vasta kun h?n herke?? riuhtomasta, hellitt?? Shemeikka. Marja on noussut, mutta vaipuu taas takaisin niinkuin h?nen p??t?ns? huimaisi. – Min?h?n olen toisen, h?n melkein kuiskaa, silmiss? avuton, s?ik?htynyt, kuin armoa anova ilme. – Kenen toisen? – Juhanpa. – Et ole h?nen enemm?n kuin lintu, jonka on pyyt?nyt ja h?kkiins? pist?nyt. Kun joku avaa oven, on lupa lent??ksesi, minne mielesi tekee. Et ole h?nen enemp?? kuin poro, joka on tunturilta v??r?n is?nn?n aitaan eksynyt. – Kuka se on sitten minun oikea is?nt?ni? – Min?! – Mink? t?hden sin? olet oikeampi kuin Juhakaan? – Sent?hden, ett? mielesi palaa minussa eik? h?ness?. Sent?hden, ett? olet sielt? mist? min?. Ja sent?hden, etten min? kysy lupaa, vaan otan kysym?tt?, ja ett? jos et tule hyv?ll?, niin min? vien sinut v?kisin. Shemeikka on h?nen takanaan, puhuu h?nen korvaansa, Marja jo selin h?nen syliss??n, silm?t ummessa. – Sent?hden, ett? olet minua toivonut ja odottanut, ett? olet minua p?ivill? t?hystellyt ja ?ill? ik?v?inyt, puhteet pitk?t pime??n iltaan kuunnellut! – Mist? sin? sen tied?t? Marja kavahtaa p?in ja puristautuu kahden k?den h?nen toiseen k?teens?. – Kun sen vieress? tuskissasi viruit, mieless?si voivottelit: voi, jos tulisi joku, joka minut t?st? tempaisi… – Mist? sin? sen tied?t? – Tule! Rienn? koskelle! – En saa! – Tule – mene – kierr?! ei kukaan saa tiet??. – En uskalla. – N?in sinut silloin – koko ruumiisi – rintasi – jalkasi — Marja kyyristyy, suojaa itse??n, niinkuin olisi alasti, Shemeikka erottaa h?nen k?tens? hajalleen, Marja saa viimeiset voimansa kootuksi, ettei kaatuisi selin nuottakodan korkean kynnyksen yli, ja sys?? Shemeikan menem??n niin, ett? h?n jalka kalavasuun takertuen horjahtaa ja kaatuu vasun kanssa veteen. Kun h?n siit? selvisi nousemaan, oli Marja kadonnut. L?himm?n saaren takaa pisti esiin venhe, jonka kokassa istui airoilla Juha ja per?ss? joku nainen. Marja oli paennut pihaan ja k?tkeytynyt aittaansa. H?n n?ki Shemeikan tulevan, tempaavan laukkunsa tuvan rappusilta, heitt?v?n sen olalleen ja pitkin, kiukkuisin askelin poistuvan koskelle p?in. Oli satuttanut itsens?, koska oli verinaarmu poskessa. Mutta tuskin oli Shemeikka kadonnut, kun Marjan sis?ss? parkaisi: Mink? t?hden sin? sen sille teit? Mink? t?hden sin? h?net suututit? Mink? t?hden sin? ty?nsit h?net pois, joka tahtoi sinut pelastaa? Tuli, tuli kerran se, jota olet kaiket ik?si odottanut, tuli maailman komein poika – antoi silkit ja soljet – tahtoi v?kisin vied? sinut, ottaa n?iss? ryysyiss?si sinut, kuluneen kapineen, toisen t?hteen! Sin? h?net sys??t luotasi, ett? otsansa veriin satuttaa… Vihoissaan l?hti, lienee jo venheeseens? hyp?nnyt, taakseen katsomatta koskea alas viilett?? eik? en?? milloinkaan tule… H?n riisti ylt??n kalaryysyns?, j?tti ne siihen, miss? seisoi, tempasi orrelta oman pyh?nuttunsa ja sy?ksyi ulos. – Anoppi! Pihamaalla seisoi h?nt? vastassa iso, laiha, luiseva, vanha nainen. Ei sanonut sanaakaan, ei hyv?? p?iv??. Silm?t seisoivat kuin valmiina iskem??n, ja kasvojen rypyt vuoroin kiristyiv?t, vuoroin laukeilivat pinnistyksest??n. Seisoivat siin? anoppi ja mini? v?h?n aikaa vastakkain, niin ?s?hti anoppi: – Mink? t?hden on kalat kaadettu vasusta ymp?ri ja toiset j?tetty siivoamatta? Marja ei vastannut. – Heitetty sinne sikain suolattavaksi – ja jo n?kyv?t suolanneenkin – ja itse tultu aittaan maata? Marja ei viel?k??n vastannut, py?r?hti ja meni tupaan, anoppi per?st?… – Ei sanaa vastata – ei hyv?? p?iv?? sanota. Yh?k??n ei Marja mit??n sanonut. – Kun istuu, sitten l?hden! – Tiettiin tulevan, vaan ei ole kuivaa kannikkata p?yt??n varustettu, saati kalaa paistettu. – Ei nyt anoppi heti tultuaan riitaa rakenna. – Se on sanottava, mik? on sanottava – kuta pikemmin sit? parempi – ja mik? on ennenkin sanottu ja sanotaan, niin kauan kuin kieli suussa liikkuu ja ??ni kurkussa kulkee! Nyt ei Marjakaan en?? voi hillit? itse??n. – Silloin on parasta, ett? anoppi j?? ja min? l?hden. – L?hde, veikkonen, ja mit?s tulitkaan! – Jo t?ss? karjalan mies minua houkuttelikin mukaansa – tahtoi jo v?kisinkin vied?. – Valehtelet! Ei ne sinua Karjalaan huoli, koska sielt? em?sikin hylk?siv?t. – Elk?? ?iti?ni h?v?isk?! – H?p?isen! H?p?isen sek? ?idin ett? tyt?n – h?p?isen aina ja iankaikkisesti – haudassanikin sinua h?p?isen, joka veit minulta parhaan poikani – mahdoit menn?, mahdoit antaa itsesi vied? – voi, kuinka min? olisin ollut iloinen, jos olisit mennyt – kuka se oli, joka muka olisi semmoisen vienyt ja jolle t?m? muka ei l?htenyt? – Uhtuan Shemeikka! huusi Marja anoppinsa nen?n alla ilkahtaen, keikahti, py?r?hti ja meni. Portailla tuli Juha vastaan. T?rm?siv?t yhteen, olivat kaataa toisensa kumoon. – Minne sin? sill? tavalla juokset? – ?iti?si pakoon! huusi Marja menness??n. – Marja! huusi Juha h?nen j?lkeens?, mutta Marja katosi jo tuvan nurkan taa, silmiss? kylm?, pist?v?, viilt?v? katse, joka tunki Juhaan, niinkuin olisi veitsi rinnasta isketty aina selk?ytimeen asti. Raskain askelin astui Juha tupaan ja istahti penkille soudusta uupuneena, hikikarpaloita otsaltaan pyyhkien. – Etp?h?n totellut, ?iti, vaikka lupasit, sanoi h?n alakuloisesti. Tuskin pihaan p??sit, niin jo riidan rakensit. Jo sen rantaan kuulin, eih?n t?st? el?m?st? taas mit??n tule enemm?n kuin ennenk??n. ?iti tuhkaisi vain pilkallisen hym?hdyksen. Mutta silloin Juha vimmastui ja kimmahti yl?s ja l?i lakkinsa p?yt??n ja huusi niin, kuin olisi samalla itkenyt: – Mutta sen min? sanon ja sen saat uskoa, – ett? jos t?st? ei sopua synny – ja jos viel? kerran Marjan mets??n ajat, – niin venheeseen sinut istutan ja soudun takaisin, – ja vaikka – vaikka koko Huutoniemen polttaisit, en tule sinua sielt? toista kertaa hakemaan. ?iti tiesi, ett? se oli vain uhkaus, monta kertaa ennen sanottu ja kuultu. – Jos sin? jonkun tahdot venheeseen istuttaa, niin istuta h?net, ja anna menn? Rajakoskesta alas. Silloin teet sen, mik? olisi pit?nyt tehd?ksesi jo aikoja sitten. L?het? narttu omain koirainsa luo, niin ei sielt? niit? en?? t?nne ker??. Kyll? tiedet??n! Vai ryss?in kievari t?st? nyt tulee! Sit? olen odottanutkin. Onpa ihme, ettei jo ennen. Vaan satuinpa parhaaseen aikaan, ja paraspa sinulle sattuikin, kun Shemeikan poika! – Shemeikan? – Shemeikka Shemeikan poika! huusi eukko. Is?si tappajan! Pikku velivainajasi k?rvent?j?n! Sen poikaa t??ll? sinulla suojelutti, jonka is? sinun is?si sein??n seiv?sti ja sen tehty??n lapsen k?tkyest? palavaan uuniin nakkasi. Sen teki ja sen sukuja t??ll? suojelee akkasi, joka lienee itsekin samaa ja onkin! – Mist? te sen tied?tte, ett? se oli Shemeikan poika? – Itse sen minulle juuri menness??n ilkkuen huusi. – Kuka siell? itkee ja voivottaa? kysyi Juha yht?kki? kuulostaen. Kuului juoksun jytin?? ja yh? l?henev?? itkua ja voivotusta. – Marjako siell? itkee? Juha riensi ulos. Ei ollut itkij? Marja, vaan Kaisa, joka voihkien vaipui rappujen eteen, syd?nalaansa painaen, saamatta sanaa suustaan. – Mik? sinun tuli? – Juoskaa koskelle apuun! – Menik? Marja koskeen? kiljahti Juha. – Kun se Karjalan mies – kunse – vei – em?nn?n. – Mitenk? vei? Miss?? – Nyt, nyt – ihan ik??n – min? n?in — – Mit? n?it? – Tempasi venheeseens?. Enemp?? ei tytt? saanut sit? selitetyksi, k?tt??n huiskuttaessaan ja taas itkuun purskahtaessaan. Juha riensi koskelle, Karjalan miesten valkamaan, johon toisten l?hdetty? eilen oli j??nyt Shemeikan venhe. Se oli poissa. H?n riensi alemmaksi niemeen, josta voi n?hd? kosken alijuoksun. Ei n?kynyt muuta kuin valkeat kuohut mustaa pilve? vastaan, ja lohi loikkasi ilmaan niskasuvannossa. Turhaa se on! Mutta karkasi h?n kuitenkin viel? eteenp?in, niin pian kuin p??si kivikolla rannalla, kaatui, nousi ja p??si suvannon ymp?ri lahden pohjaan. Siin? oli suvannon poukamassa heinikkoa, tallattua, ja vesakkoa, josta oli k?sin lehti? riivitty. Tuossa oli huivi, Marjan huivi, tuossa oli lipokas, h?nen lipokkaansa. Juha ei k?sit? muuta, kuin ett? h?nen t?ytyy saada apua l?hte?kseen j?lkeen … j?lkeen niin pitk?lle, kunnes tavoittaa, vaikka maailman ??reen, vaikka olkoon maan alle ment?v?, minne koski n?ytti putoavan kuin manalan mustaan kitaan. ?iti, Kaisa ja pari tervanpolttajaa seisoi pihalla, kun Juha tuli. – Tied?tte tapauksen, sanoi h?n miehille, huohottaen, tuskin ??nt? saaden, juoksusta heng?styneen?. – Ry?sti, katala. Tuossa on h?nen huivinsa. – Mik? sen on sis?ss?? – Lipokas – ne rannalta l?ysin. – Olisi ollut upotettava. – Itseh?n sen estit. Mahdoit antaa meille vallan. – Olisi pit?nyt. Juha istui ??neti hetken. – Autatteko minua kuitenkin, miehet, vaikken min? teit?? L?hdemme j?lkeen, ehk? viel? saavutamme. – Emme en?? saavuta, kun kerran koskille p??si. Rajakoski on peninkulmaa pitk? ja ennenkuin p??st?isiin l?htem??nk??n, on se jo alla, ja siell? k??ntyv?t vedet kolmeen suuntaan, eik? kukaan tied?, mit? tiet? se on mennyt. – Seuraamme h?nt?, kunnes tapaamme, vaikka omaan maahansa. – Se retki on teht?v? isommilla joukoilla. Juha ymm?rsi itsekin, ettei h?n n?ill? miehill?, jos olisivat l?hteneetkin, olisi mihink??n kyennyt. Miehet juttelivat kuin mit? muuta asiaa tahansa. – Olisinpa luullut olevan hankalata saada niin iso ihminen v?kisin venheeseen. – Mik?s siin?, sanoi toinen. Kun kerran venheeseen sai, ja miksei olisi saanut vaikka kantamalla, ja potkaisi venheen koskeen, niin aikapa siin? en?? pois hyp?t?. Vei onnekseen ja pit??. Ovat ennenkin pit?neet. Eik? se ole t?ss? teossa yksin. Siell? vartovat muutkin, vaikka olivat edelt? l?htevin??n. Piika tuli yh? nyyhkien, tuvasta, tarhalle menossa. – Mitenk? se oikein k?vi? kysyi Juha. – En min? tied?, voi, en min? osaa… – Se siit? poukamasta sen otti? – Siin? oli yht'?kki? venhe … en tuloaan n?hnyt, mutta siin? olin. – Miss? sin? olit? – Siin? olin, astioita huuhtelin, niin n?in em?nn?n tulevan … ja sitten se heitti sen venheeseen ja hypp?si per??n … ja Marja kaatui sel?lleen venheen pohjaan ja meni alas esiliina silmill?. En min? muuta tied?… – Sen n?it? – Sen n?in. Juha nousi ja meni aittaansa. – Oletko varma, ett? se sen v?kisin vei? kysyi em?nt?. – Voi, mik? piti tapahtua! itki tytt?. Em?nt? n?ki Juhan aitassaan kiireesti muuttavan pyh?vaatteita ylleen. – L?hdetk? sin? minnek?? – L?hden. – Minnek?? – Nostatan koko pit?j?n. – Taitaa j??d? nostamatta siit? asiasta pit?j?. Juha riensi jo rantaan, sys?si venheen vesille ja alkoi soutaa etel?? kohti. IV Se oli ensin ollut Juhalle niinkuin tapaturma, niinkuin olisi Marja h?nelt? joutunut jonnekin, josta ei kuulunut huutoa, josta se ei p??ssyt omin voimin enemm?n kuin elukka suosta tai mets?n peitosta. Mutta kun h?n istui venheess??n ja souti ja souti, alkoi h?nelle selvit?, mit? oikeastaan oli tapahtunut. Marjahan oli ry?stetty, vieras mies oli h?net v?kisin vienyt, oli vienyt h?nelt? vaimon. Mutta v?h?n se Marjasta v?kisin hy?tyy. Ei tuntenut Marjaa, jos luuli h?nest? kourin puristaen pehme?n tekev?ns?. Ei ly?m?ll?k??n, ei v?kivallalla mill??n. Oli anoppinsa aikoinaan parastaan pannut. Eih?n mahtanut Marja mit??n, kun roisto rinnalta yll?tti, eik? viel? venheess?k??n. Mutta Juha oli n?kevin??n, miten k?y, kun ry?st?j? laskee maihin ja alkaa l?hennell?. Ei vastaa Marja, ei katso, ei ole kuulevinaan. Se ahdistaa h?nt?, Marja puree, potkii. Se ly?pi h?nt? vimmoissaan, ei suu Marjalla v?r?hd?, vaikka kivusta silm? vettyykin. Pid? puoliasi Marja, pid? puoliasi, avun saat, avun saat! Juha souti, ny?kk?si, samaa tahtia my?t?tuulet, vastatuulet, sel?t, salmet; hankavitsa kun kului poikki, pisti uuden sijaan; kun tuli n?lk?, ei pys?htynyt, puri kannikkata soutaessaan, tuhdolle laski, siit? taas otti, murensi sit? vastaan, siihen takaisin laski, puraisi taas ja taas souti, kasvoilla luottava, p??tt?v? ilme, huulilla silloin t?ll?in v?r?ht?v? hymy ajatellessa: «El? h?t?ile, min? tulen miesten kanssa» – ja Marja juoksee vastaan, kaulaan k?y, jo nyt kerran kaulaankin k?y, ja sanoo: «Tulitpahan, Juha, – etp?h?n j?tt?nyt.» Oli kokan edess? aava ulappa ja sen toisessa p??ss? vanha kotitalo. Siell? n?kyi jo sel?n niemess? tuulimylly. Juha asetti sit? kohti venheens? kokan, per?n kotivaaraa vasten, joka viel? v?h?n siinteli j?lelt?p?in. Oli vuosia siit?, kun h?n oli siell? k?ynyt. Pahoin olivat Marjaa siell? pienest? asti pit?neet, ei h?nell? orvolla muuta yst?v?? kuin min?. Ja niin oltiin syd?mik?it?, ettei h?it? laitettu, kahden saatiin vihille menn?, sielt? palatessa ohi soudettiin Rajavaaraan, ohi silloin ja ohi sen j?lkeen. Ei ollut Marja sen koommin jalallaan siihen taloon astunut. Soutaisinko kirkolle suoraan? Mutta onhan kohtuus ja oikeus, ett? ma kotitalostanikin jotakin saan. En ole perint?j?ni heilt? pyyt?nyt, en ole heit? talkoihin vaivannut. Ei ole muuta saatua kuin ?idin jokakes?iset kiusat. Sen toki saanen vaatia, ett? veljet t?ss? h?d?ss? avun antavat. Ensi kerran pyyd?n, mit? pyyd?n. Enk? nytk??n pyyd?, jos eiv?t itsest??n tahtone tarjota. Kuta l?hemm?ksi Juha vanhaa kotiaan tuli, sit? raskaammalta tuntui airo. K?ynh?n kuitenkin lev?ht?m?ss?, n?enh?n, mit? aikovat. Suuri ja vanha oli talo, jonka rannassa Juha pihaan kohosi. Suuret nuottakodat, pitk? pirttirivi, monet aitat, isot, sile?t, multaiset pellot. Hyv?h?n niiden on t??ll?, hyv? olisi ollut t??ll? meid?nkin Marjan kanssa, ja tilaa olisi ollut ja kaskimaita l?hemp?n?kin, eik? olisi tarvinnut vied? nuorta naista erilleen muusta maailmasta er?maahan ik?v?im??n – eik? silloin olisi t?t?k??n tapahtunut. Uuvuksissa ja mieli masentuneena astui Juha tupaan. Olivat illallisella pitk?n p?yd?n ??ress?, iso joukko miehi? ja naisia, oli omaa v?ke?, oli vieraita. S?iv?t, maiskuttivat, siivosivat suustaan ruotia isot koot eteens? kalakeitosta. Kun kuulivat tapauksen, herkesiv?t hetkeksi sy?m?st?, vaikenivat, mutta jatkoivat taas. Niinkuin: – Mik? se oli? – Ei mik??n! – S?iv?t sy?t?v?ns?, nousivat sitten v?hiss? erin, sen mukaan kuin kukin oli saanut tarpeensa, pistiv?t lusikkansa sein?n rakoon ja tulivat k?ttelem??n. – Ne on niit? Karjalan miesten tekoset semmoiset, sanoi vanhin veli r?yht?ytt?en. – Onhan ne niit? ennenkin tehneet, sanoi toinen. – Onhan ne niit? ennenkin tehneet, pahukset, virkkoi kolmas. Ja siin? alettiin turista, mit? oli ennen tapahtunut, sota-aikoina ja rauhankin aikana. Ne veiv?t niit? milloin akoikseen, milloin orjikseen; sinne hupenivat, eiv?t sielt? monet p??sseet, ja lienev?tk? kaikki tahtoneetkaan. Vaan onhan niit? ollut semmoisiakin, jotka ovat sinne mielell??nkin j??neet. Olipas ovela … ei muuta kuin viskaa venheeseens? ja potkaisee venheen koskeen, niin tiet??h?n sen, ettei siit? mik? hypp?? pois. Reest? saattaa hyp?t? ja siin? kimpuroida, mutta hypp??p?s venheest? kuohuvassa koskessa. Vaan mit?h?n tuo menik??n tuon j?lest? rantaan? – ?iti? pakoon juoksi, kun se sit? heti tulennaltaan haukkui. – Mit?h?n tuo nyt siit? niin paheni, sanoi kenokaula veljen nainen, pankon luota. – Marja ei sied? haukkumista. – Tarvitsisiko nyt olla niin ylpe? itsest??n, vaikka vanhempi ihminen v?h?n neuvookin. – P??si kai se nyt sen haukkumisista, sanoi Juha. Siit? jatkui turina ja tarina, ja tapausta tarkastettiin puolelta ja toiseltakin, mutta ei tapahtunut eik? n?ytt?nyt tulevankaan tapahtumaan se, mit? Juha kuitenkin oli odottanut: ett? veljet sy?ty??n kiireesti nousevat, vy?tt?ytyv?t, ottavat pyssyns? ja kirveens? ja l?htev?t heti y?t? my?ten, ja kiid?tet??n sana toisiinkin taloihin. – Et l?htenyt j?lkeen? – Mink? min? heille yksin, jos olisin tavoittanutkin? – Tiettyp? se, etteih?n niille mit? yksin. Jo Juha kaikesta n?ki, ettei tule apua t?st? talosta. Ei olla niin? miehin?k??n, levolle laittautaan. Ei voinut sen enemp??, nousi ja l?hti. – Minnek? sin? menet? kysyi vanhin veli. – Kirkolle. Veli tuli j?lleen, saavutti h?net rantatiell?. – T?t? asiaa vartenko sin? kirkolle menet? – Enp?h?n min? muutenkaan t?mm?isen asian aikana. – Etp? et. Taisit ajatella, ett? meilt? olisi l?hdetty. – Olenko pyyt?nyt? – Eth?n ole. – Mit?s sitten puhut! – Olisihan ollut autettava – sit? varten kai kuitenkin tulit. Vaan ymm?rr?th?n itsekin, ettei yhden talon miehill? ole l?hteminen. – Kun ei k?y, niin ei k?y. – On t?ss? kes?kiireetkin, kaskenpoltot ja muut. Juha ei ollut aikonut sen enemp??, mutta ei kuitenkaan voinut olla sanomatta: – Ei ole katsottu kes?kiireit?, kun on karhu milloin karjassa liikkunut. – On nyt kuitenkin eri asia karhun ajo ja Karjalan Shemeikkain. – Ja lehm?st? on suurempi vahinko kuin ihmisest?? On v?hemm?st?kin Karjalaa k?yty. Vaan tiesinh?n jo tullessanikin, ettei Marja ole t??ll? lampaankaan arvoinen, saati lehm?n. Mieleen on vain teille, ett? suden suuhun joutui. Juha sys?si venheens? vesille, istui airoilleen ja l?hti. H?n souti niin, ett? kokka vaahtosi ja keltaisena mulahteli airon kuohu niinkuin vihaisen h?r?n silm?. Syv??n painoi ja pitk??n veti. H?n sittenkin Marjan pelastaa. Rovasti auttaa. Rovastilla, vanhalla miehell?, on itsell??n nuori em?nt?. Kuuluttaa kirkossa, ehk?p? panee kapulankin kiert?m??n, saa miehen talosta liikkeelle vangittua vapauttamaan. Siin? se on mies, siin? se on sittenkin mies toisenmoinen kuin kukaan muu. On toki yksi hyv? mies maailmassa! Se kun auttaakin, niin ei t?ss? en?? muiden apuja tarvita. Se kun ukko polkaisee jalallaan maahan, niin rient?? miehi? h?t??n kuin tulipaloon. Oli aamupuoli y?t?, kun Juha souti salmessa kahden suuren sel?n v?liss?; h?n nosti aironsa vedest?, lep?si ja antoi virran vied? venhett?. Rovastilla on itsell??n nuori em?nt?, otti sen samana vuonna kuin me Marjan kanssa yhteen mentiin. «El? v?lit? siit?, mit? ihmiset sanovat. Ota sin? vain se, jota mielit. El? katso k?yhyyteens?. Nuoruus on parempi kuin rikkaus.» Ja kun oli vihkinyt, tuli k?ttelem??n. «Onnea olkoon teille», sanoi Marjalle, ja «Onnea olkoon teille», sanoi minulle ja myh?hteli. Muut nuoresta varoittivat: «El? ota lasta», rovasti toivotti onnea, ja se sen paremmin tiesi, koska oli itsekin nuoren ottanut… Tuossa niemess? oltiin y?t?, ensimm?ist? y?t? vihkimisen j?lkeen … niinkuin ?itins? vieress? nukkui tytt?, k?si kaulassani, nuotion havuilla. Miss? nyt lienee? Saattaa kyyh?tt?? puuhun sidottuna, ei itke, mutta ajattelee: «Tule apuun Juha, tule apuun Juha, jahka joutuu.» Min? tulen, min? tulen! Vanha rovasti meit? auttaa. Y?n souti Juha. Aamun aurinko pisti silm??n, veden kalvosta kimmelt?en, kun viimein p??si pappilan rantaan. Pappilassa viel? nukuttiin. H?n istahti aitan rappusille. P?iv?n ja kahden y?n soutamisesta raukeana Juha hetkeksi meni horroksiin. Kun siit? rev?hti yl?s, l?hti k?yskelem??n, ettei uudelleen nukkuisi. Tuli kirkolle, joka oli siin? l?hell?. Se n?ytti lujalta ja tylylt?, ovet ja luukut kiinni, ikkunoissa kylm? ja v?linpit?m?t?n ilme kuin ventovieraalla vastaantulijalla. Ei mahda tulla apua t??lt?k??n. Rovasti kyll? kutsuu miehet ymp?rilleen t?h?n sakastin rappujen eteen. «T?lt? Juhalta vei susi h?nen ainoansa, eik? pit?isi l?hte?ksenne miehiss? varasta takaa ajamaan?» Eiv?t sano sanaakaan, katselevat vain kalsein silmin. Mit? minusta, kun eiv?t kerran omat veljetk??n? Mit? ne Marjasta ja minusta? Moniko meid?t tuntee? Mit? min? l?hdink??n t?nne? Mahdoin menn? sittenkin yksin. Ikkuna rasahti pappilassa, ja lasi v?l?hti auringossa. Rovasti oli noussut, avasi ovensa ja kutsui Juhan sis??n. Ja kun oli kuullut h?nen kertomuksensa, niin kiivastui vanhus, pullistuivat silm?ns? ja h?n punastui paljasta p??lakeaan my?ten, edestakaisin astellessaan lyhyin askelin: – Kyll? pit??kin olla katala! Toinen pelastaa h?net joutumasta rosvojen ry?stett?v?ksi, sy?tt?? ja juottaa ja omassa aitassaan makuuttaa ja parhaana vieraana pit?? … ja tuo yst?v?ksi tekeytyy … ja viepi parhaan, mit? toisella on, h?nen ainoansa, h?nen nuoren vaimonsa, h?nen kaikkein rakkaimpansa… Kyynelet t?yttiv?t tulemaan, ja Juhan kasvoja repi, mutta samalla oli naurattamaan asti iloista kuulla, kun rovasti n?in puhui. – Olise, olise rakas. Vaikka olisi taloni ennen tyhjent?nyt tai poroksi pannut… – Eik? h?nell? olisi ollut kotimaassaan heit? kuinka monta tahansa? Tuleppas ja ry?st?, v?kisin vie toisen vaimon! Toisen vaimon! Joko ne nyt rajantakaiset taas rupeavat liikkumaan niinkuin ennen vainovuosina? Eih?n nyt en?? kukaan voi olla varma, etteiv?t vie ket? hyv?ns? – marjasta tai paimenesta … t?ytyy kerrassaan kielt?? meid?nkin naisv?ki menem?st? marjaan tai vesille lasten kanssa. Rovasti k?veli edestakaisin n?in p?ivitellen ja h?t??ntyi yh? enemm?n. Kohta se sen sanoo, ei tarvitse pyyt??ksenik??n. Mutta rovasti vain jatkoi: – Kyll? se oli sinulle surkea tapaus, Juha parka. Rovasti mietti, katsoi Juhaan… Nyt se sen sanoo! Vaan rovasti sanoikin: – Vaan jospa se jo on p??st?nyt sen pois, sitten kun on — – Kun mit?? vavahti Juha. Rovasti v?isti, sanoi toista, kuin mit? oli aikonut: – Kun – niin, kun Marja tekee tiukan. – Olisi siin? teht?v? muidenkin tiukka eik? vain Marjan. Ei rovasti viel?k??n ymm?rt?nyt, sanoi vain: – Mit? Juha tarkoittaa? Silloin Juha melkein sy?ksi suustaan: – Ett? pit??k? pit?j?n miesten sallia, ett? ne t??ll? semmoisia tekev?t? – Tarkoittaako Juha – ? – Sota siit? on nostettava! Juha n?ki heti rovastin kasvoista, ettei siit? sen enemp?? tule. – Eih?n nyt sent??n taidettane voida sotaakaan semmoisesta. – Eip? ei, eip? ei… – Ei, hyv? mies, ei toki sotaa – sit?k? varten tulit? – Oli ensin olevinaan se h?per? aatos, ett? jospa rovasti hyvinkin panee kapulan kiert?m??n, ett? mies talosta h?t??n – ni-niinkuin su-sudenkin ajossa. Juha koetti naurahtaa, mutta leuka v?r?hti, ja silm?kulmia repi. – Ei, hyv? mies, enh?n min? saata, ei minun sovi mitenk??n sit?, olletikin, kun on k?sky kuninkaalta, ett? pit?? rajariitoja v?ltt??, kun on rauha valtakuntien v?lill?. – Niinp? niin… – Sent?hden se ei k?y … ei mitenk??n minun puolestani. – Eip? ei … vai ei? Vai ei tullut apua t??lt?k??n. Sitten ei sit? tule muualtakaan. Juhan t?ytti sanomaton, huikaiseva murhe, niinkuin olisi tahtonut tainnoksiin uuvuttaa. Taisi k?yd? niin, ettei en?? n?e Marjaa el?vin silmin. Niink? pitikin k?yd?? Sent?hdenk?, ett? on pidett?v? rauha valtakuntien v?lill?? Milloinka niit? on ennen semmoisia kysytty? Ja kysyik? Karjalan rosvo? – Ajattelin, ett? olisi t?m? yhteinen asia, koko pit?j?n yhteinen. – Kyll?, kyll?, mutta — Juha istui viel? siin?, vaikka olisi kai jo ollut l?hdett?v?. Ei puhuttu en?? mit??n. Rovasti istui tuolissaan ja katseli ulos. – Sitten pit?nee minun l?hte? sinne yksin, sanoi h?n. – Vaan jos sille tiellesi j??t. – Vaikka j?isinkin, mutta koettaa t?ytyy. – Ei nyt sent??n kannata panna henke??n hukkaan menem??n. – Jos en saa Marjaa takaisin … niin vaikka menk??nkin. – Onko niin rakas? – Niin on rakas, rovasti. H?nen silm?ns? paloi; syv?, sininen, lauhkea silm?n pohja paloi hehkuen tuuheiden kulmien alla. – Rovasti tiet?? sen … jos olisi itselleen niin k?ynyt. Rovasti heltyi. – Kyll? min? sen … kyll?h?n … ja olisinhan auttanut, Juha saa uskoa, ett? olisin auttanut, jos olisin voinut. Mutta Juha ymm?rt??, ett? esivallan k?sky? vastaan ei voi asettua. – Eip? ei… Juhalle tuli kiire pois, liikutustaan pakoon, leukansa j?rin?? salatakseen. – Eip? ei, eip? ei! – h?n uskoi sen, mit? rovasti oli sanonut. Eih?n toki mitenk?, kun oli kielto kuninkaalta. Oli kai, oli kai. Mit?p?s se olisi sit? muuten sanonut, jos ei olisi ollut. Juha istui taas venheess??n, kokka kotia kohti, kirkko ja pappila per?n takana. Sattuihan kuitenkin somasti, ett? esivallan kieltojen piti osua juuri, kun veiv?t minulta Marjan. Ei moista ole ennen kuultu. Ei n?kynyt en?? pappilaa, kirkko oli j??nyt mets?n taa. Kova vastatuuli puhalsi salmen suuhun suurelta sel?lt?. Tullot natisi, venheen kokka lotisi laineelta toiselle. Turha vaiva, turha retki, ajan hukka. Ei se ole sit?, ei ole semmoisia k?skyj? eik? kieltoja. Eiv?t v?lit?, vaikkeiv?t kehtaa sit? sanoa. Mit? ne Marjasta? Ilkkuvat mieliss??n, ett? niin k?vi. «Sep?h?n siit? viimein tuli!» Jos olisi ollut rovastin oma tai vaikka vain em?nt? kenen rikkaan, niin olisi jo puoli pit?j?? suden ajossa. Mit? ne Marjasta kukaan – toisheimoisesta, mustaverisest?. Jos olisi jonkun toisen eik? Rajakorven Juhan, v??r?s??ren, j?r?n, joka ei osaa mielitell? eik? kielitell?… Vaan min? en tarvitse heid?n apujaan, min? tuon h?net sielt? omin voimin, min? tapan Shemeikan, min? v??nn?n silt? niskat kuin lampaalta, ett? kielen suustaan oksentaa, min? katkon silt? koivet, niin ett? kerran rusahtaa…! Ja venheen kokka s?esti laineisiin lokattaen: tee se, tee se! – Toinen meist?, h?n tai min?! Ja sama se, vaikka kumpikin – jos en Marjaa elossa tapaa … jos on h?nelle mink? pahansa tehnyt… Ja soutaessaan oli Juha v?hitellen selvill? siit?, mit? tekee. On ennenkin vainovuosina vankeina vietyjen j?lki? seurattu, merkkien mukaan, joita ovat saaneet tienvarteen j?tetyiksi. On saattanut Marjakin semmoiset j?tt??, muutkin merkit, koska jo enn?tti huivinsa rannalle j?tt??. Perill? v?ijyttiin ennen viikkokausia – saatanhan sen min?kin tehd?. Talot tuleen pistettiin, voin min?kin pist??. Kyll? Marja arvaa, kuka sytytti… Kun Juha tuli kotiin, n?ki h?n ?idin jo asettuneen sinne em?nn?ksi, liikkuvan Marjan askareissa kuin omissaan. Ei se koettanut salatakaan hyv?? mielt??n. Piika puikkelehti h?t?iss??n sinne t?nne, vesiss? silmin. Sy?ty??n v?h?n nouti Juha aitasta pyssyns? ja muut mets?miehen tamineensa tupaan ja alkoi laittaa niit? kuntoon. Sen tehty??n h?n haki k?siins? m?yr?nnahkaisen reppunsa ja ojensi sen ?idilleen: – T?yt? tuo – niin paljon kuin mahtuu – poronkielt? ja talkkunajauhoja. – L?hdetk? mets?lle? – En. – Ajattelin, kun noin varustelit. Kun ?iti oli tuonut t?yteen repun, sanoi Juha: – L?hden t?st? ja saatan ehk? viipy?kin. Olkaa t?ss? niin kauan. Tehk?? Kaisan kanssa ty?t ja mink? apua tarvinnette, se ottakaa. Tuoss' on eloaitan avain, hinkalossa on rukiita, mill? palkan maksatte. – Eth?n vain l?htene sen j?lkeen? – Senk?? – Sen j?lkeen l?hden. – Yksin?si? – Yksin?ni toin h?net kerran ennenkin. – Et tainnut saada toveria? Juha oli jo ripustanut repun olalleen ja tarttunut pyssyyns?, ja oli jo ovella menossa, kun ?iti huusi h?nen j?lkeens?: – Et h?nt? sielt? en?? l?yd? … p??si vain menet?t. – Omanipahan menet?n, mink? menet?n. Mutta menee siin? silloin toisenkin p??. ?iti n?ki ja kuuli, ett? Juha oli sen p??tt?nyt eik? ollut pid?tett?viss?. Sille tielleen se j?? – sen t?hden, sen siki?n, sen venakon … nyt se menee, nyt se juoksee surman suuhun, nyt se menee… – Mene vain! huusi h?n seuraten Juhaa porstuaan, jonka ovesta Kaisa samalla livahti sis??n, – Kaisa, kuulitko? Se l?htee Marjaa hakemaan. Mene vain, mutta et sin? sit? sielt? mukaasi saa, vaikka l?yt?isitkin! – Mit?? Juha oli pys?htynyt porstuan rappusille. – Mit? sanot? ahdisti Juha l?hemm?ksi astuen. – ?lk??, em?nt? … sanoi Kaisa silm?ns? peitt?en. – Ei tule kutsuen kyl?lt? kiimainen narttu! – Voi, voi teit?, em?nt?! vaikeroi Kaisa. – Mielell??n meni! huusi em?nt? yh? enemm?n raivostuen. Syliins? heitt?ysi! – Se on valhe! – Kaisa n?ki, kysy silt?! – ja nauruun r?m?ht?en per?ytyi em?nt? takaisin tupaan. Piika oli lyyk?ht?nyt lattialle. – Mit? sin? n?it? tiukkasi Juha h?nt? hartioista ravistaen. – En min? mit??n n?hnyt. Mutta samassa h?n pillahti itkem??n. – Sano, mit? n?it. Piika ei kuin itki. Juha sy?ksyi tupaan. – Mit? se on n?hnyt? – Sen n?ki, ett? venhe viilett?? alas ja py?r?ytt?? poukamaan, kun Marja rantaa my?ten j?less? juoksee huivia heiluttaen kuin pys?hdytt??kseen. Siit? maihin laskee ja sylins? levitt??, ja Marja siihen heit?kse. Nakkaa sen venheen pohjaan ja itse hypp?? per??n, ja niin menn??n, eik? huudakaan Marjasi. Se huutaa, jota v?kisin vied??n. – Sen valehtelet, huohotti Juha. – Kysy itselt??n! Tule sanomaan Kaisa, valehtelenko. Tytt? ei tullut eik? vastannut, kuului vain itku ja voihkiminen porstuan nurkasta. Se ei valehdellut, ei valehtele se, joka itkee. ?iti seisoi karsinassa puolittain selin, kasvot olan yli ilkkuen, Juha k?det riipuksissa, hiukan eteenp?in kumarassa. – Meni mielell??n ja jouti menn?kin! Mutta silloin karkasi veri Juhan p??h?n. Oli survehakkuri lattialla. H?n tempasi sen sarvesta kuin tuopin, py?r?ytti p??ns? ymp?ri ja iski ?itins? eteen, niin ett? siltapalkki murtui. – Sen valehtelet! Ja sy?ksyi m?l?ht?en ulos. ?iti oli siunaten lyyk?ht?nyt penkille. Piika oli paennut tupaan, Juhan karatessa ohi porstuan l?pi. Конец ознакомительного фрагмента. Текст предоставлен ООО «ЛитРес». Прочитайте эту книгу целиком, купив полную легальную версию (https://www.litres.ru/pages/biblio_book/?art=66510244&lfrom=688855901) на ЛитРес. Безопасно оплатить книгу можно банковской картой Visa, MasterCard, Maestro, со счета мобильного телефона, с платежного терминала, в салоне МТС или Связной, через PayPal, WebMoney, Яндекс.Деньги, QIWI Кошелек, бонусными картами или другим удобным Вам способом.