Komisario Palmun erehdys / Ошибка комиссара Палму. Книга для чтения на финском языке

Komisario Palmun erehdys / Ошибка комиссара Палму. Книга для чтения на финском языке Мика Валтари О. М. Макеева Salapoliisiromaani Предлагаем вниманию читателей детективный роман известного финского писателя М. Валтари. Неадаптированный текст романа снабжен комментариями и словарем. Книга предназначена для студентов языковых вузов и всех любителей детективного жанра. Mika Waltari / Мика Валтари Komisario Palmun erehdys / Ошибка комиссара Палму. Книга для чтения на финском языке © The Estate of Mika Waltari and Werner S?derstr?m Ltd (WSOY) Original title “Komisario Palmun erehdys” First published in Finnish by Werner S?derstr?m Corporation in 1940, Helsinki, Finland © ANIGOR – комментарии, словарь, 2010 © КАРО, 2010 Ensimm?inen luku Oi syksyinen maanantaiaamu niin? aikoina, jolloin kaikki ei viel? ollut muuttunut toiseksi. Oli syksyinen maanantaiaamu. Ja tarkoitan t?ysin, mit? sanon. Sill? kaikista pirullisista p?ivist? poliisilaitoksella on maanantai pahin. Ja syksyn harmaus torilla tuo mieleen vankilan kumisevat k?yt?v?t ja halvan suovan ja juovikkaiden vaatteiden hajun. Komisario Palmu oli tavallista ik?v?mm?ll? maanantaiaamutuulella. Silm?t rakoina hajamielisesti eteens? tuijottaen h?n piirteli lyijykyn?ll? ristikkoja ja ukonp?it? h?nen ty?p?yd?lleen j?tt?m?ni kuulustelup?yt?kirjan marginaaliin pakottaakseen minut kirjoittamaan sen uudelleen puhtaaksi parin mit?tt?m?n virheen takia. Sill? h?n tiesi hyvin, etten tuollaisena uskaltaisi vied? sit? Hagertille. »Murha —», sanoi hajamielisesti, »murha on kaikista rikoksista lopullisin ja ratkaisevin, sill? sit? ei voi koskaan sovittaa.» H?n kohensi asentoaan, katsoi arvostelevasti lyijykyn?ns? taiteellisia saavutuksia kuulustelup?yt?kirjan mar-ginaalissa ja j?i taas tuijottamaan syksyisen Suurtorin[1 - Suurtori – Сенатская площадь, главная площадь Хельсинки. Там до 1986 года располагалось Центральное управление полиции.] harmauteen ikkunan takana. »Varastetun tavaran voi palauttaa», h?n jatkoi marisevaan maanantais?vyyns?, »v??rennyksen voi hyvitt??, pahoinpitelyn arvet paranevat, kavalluskin unohtuu joskus kaikki, kaikki unohtuu aikanaan, sill? ihmisten muisti on sanomattoman lyhyt. Mutta murhattua ihmist? ei kukaan en?? koskaan voi palauttaa henkiin.» »Hnh», en voinut olla pyh?ht?m?tt? mieli kiehuen salaista raivoa, kun kyn?n k?rki alkoi j?lleen armottomasti piirt?? uutta ristikkoa paperinreunaan. »Ja siksi», sanoi Palmu, pani kyn?n pois ja laski painokkaasti k?mmenens? turmelemansa kuulustelup?yt?kirjan p??lle, »siksi murha on salapoliisiromaanin ainoa p?tev? aihe. Ja siksi sin? viet nyt takaisin Venholle ne v??rennysjutun p?yt?kirjat, jos haluat edelleen palvella t?ss? laitoksessa minun alaisenani. Ja sen tehty?si kirjoitat uudelleen puhtaaksi t?m?n raportin!» H?nen paksu k?mmenens? painui taas hyv?ilev?sti turmellun kuulustelup?yt?kirjan p??lle ja hyv?ntahtoisen ivallisesti h?n lis?si viel?: »Siin? on sinulle kylliksi kirjallista askartelua[2 - Так что писанины у тебя будет вдоволь.].» »No niin», sanoin, »no niin!» Ja sin? hetken? vihasin h?nt? j?lleen palavasti ja katkerasti ja viel?kin enemm?n siksi, ett? salassa tiesin h?nen olevan oikeassa. Avasin laatikkoni ja aloin masentuneesti ker?t? Venhon minulle antamia papereita vied?kseni ne takaisin. Mutta syd?meni vuoti verta. Asianlaita oli niin, ett? kun Palmu ja min? olimme yhdess? ratkaisseet rouva Skrofin murhan arvoituksen[3 - Речь идет о событиях, описанных в первом романе о комиссаре Палму, «Кто убил госпожу Скроф?»], olin kirjoittanut t?st? jutusta kaunokirjallisessa muodossa salapoliisiromaanin. Se oli saavuttanut yll?tt?v?n hyv?n menekin, eik? se itse asiassa omastakaan mielest?ni ollut hullumpi kirjana. Nyt paloin tietysti halusta jatkaa tuotantoani, olin tutustunut kirjani avulla useihin oikeihin kirjailijoihin ja heid?n yst?v?lliset huomautuksensa olivat yllytt?neet kunnianhimoani. Minulta puuttui vain sopiva aihe, kuukaudet olivat kuluneet enk? ollut saanut mit??n aikaan ja sitten komisario Venho oli yllytt?nyt minua kirjoittamaan er??st? aika j?nnitt?v?st? ja sotkuisesta konkurssirikosjutusta, jonka h?n oli selvitt?nyt, mutta se taas ei sopinut lainkaan Palmun las-kuihin[4 - Это совершенно не устраивало Палму], sill? heid?n suhteissaan on er??nlaista ammatillista kireytt?. Ja vaikka t?tini toinen mies onkin ministeri?n kansliap??llikk?n?, voisi Palmu sittenkin tehd? asemani kest?m?tt?m?ksi t?ss? laitoksessa, jos ryhtyisin kapinoimaan h?nen tahtoaan vastaan. Joten oli parasta ker?t? paperit, vied? ne Venholle takaisin ja j??d? odottamaan, vain odottamaan aihetta, jota kenties ei tulisi kymmeneen vuoteen. »Aivan niin», sanoi Palmu ja h?nen silm?ns? katsoivat kahtena melkein my?t?tuntoisena rakona minuun. »Moni muukin on pilannut mahdollisuutensa liialla kiirehtimisell?. Sin? olet viel? nuori, mutta kun olet tullut minun ik??ni, olet jo oppinut odottamaan, aina vain odottamaan.» Ja hetkeksi Palmun olemuksesta puhkesi jotakin in-himillist? ja l?mmitt?v??, joka sovitti hiukan k?rsim??ni v??ryytt?, kun h?n jatkoi: »Eih?n se tietenk??n ole hauskaa! Luuletko sin?, ett? minusta on hauskaa aina vain odottaa. Mutta suuret asiat kypsyv?t hitaasti ja nuorena murharyhm?n poliisimies tekee pahimmat virheens? ja erehdyksens? kuvitellessaan, ett? h?nen on aina oltava menossa ja teht?v? jota-kin. Se juuri on pahin erehdys. Sill? meid?n teht?v?mme ei ole tehd? jotakin, siit? pit?v?t rikolliset huolen. Meid?n teht?v?mme on selvitt??. Se on luonteeltaan kokonaan passiivinen teht?v?, sill? harkittua murhaa emme kuitenkaan kykene ennakolta ehk?isem??n. H?n puhui yst?v?llisesti ja j?hmettynyt mieleni l?mpeni hiukan, mutta sitten h?n pilasi taas kaiken jatkaessaan painokkaan opettavasti: »Ja t?st? selvitt?misest? puuttuu kerta kaikkiaan romantiikka. Se on pelkk?? asiallista realismia. Sin? puhut niin paljon rikoksen teoriasta ja psykologiasta ja intuitiosta ja ties mist?. Min? olen vain t?llainen yksinkertainen, vanha poliisimies ja tahdon nyt viel? kerran junta-ta sinun p??h?si, ett? mielikuvituksella ja psykologialla ei ole eik? saa olla mit??n tekemist? rikoksen asiallisen selvitt?misen kanssa. On vain ker?tt?v? faktat, vankkumattomat tosiasiat, asetettava ne oikeihin yhteyksiins? ja teht?v? niist? v?ltt?m?tt?m?t johtop??t?kset. Siin? kaikki! Ja mik? tulee yli sen, on omiaan vain sotkemaan, ehk?isem??n ja eksytt?m??n harhateille.» Taas, niinkuin sata kertaa ennenkin, nousi tunteeni kapinoimaan h?nt? vastaan, mutta n?m? Palmun mietelm?t joutuivat pian n?ytt?m??n kest?vyytens?. Niin, ne muodostivat ik??n kuin johdannon kaikkeen seuraavaan, ja siksi olen toistanut ne t?ss?. Minun olisi pit?nyt s?ilytt?? ne mieless?ni, silloin en ehk? olisi taas niin monta kertaa nolannut itse?ni kahden seuraavan p?iv?n kuluessa, mutta mielikuvitus johti minut j?lleen harhateille. Siksi lukija on paremmassa asemassa. Kun h?n kertomukseni loppupuolella miettii kaikkea tapahtunutta, ei loppu en?? voi h?nt? yll?tt??, jos h?n vain pit?? mieless??n komisario Palmun ainoan johtavan periaatteen: on ker?tt?v?t faktat, asetettava ne oikeihin yhteyksiin ja teht?v? niist? v?ltt?m?tt?m?t johtop??t?kset. Min? sain luodin olkap??h?ni, etsiv? Kokki oli v?h?ll? katkaista niskani pudotessaan p??lleni ja muutenkin k?ytt?ydyin kuin tolvana. * * * Niin, oli enteellist?, ett? Palmu j?lleen n?in tiivistetysti tuli esitt?neeksi uskontunnustuksensa ja ohjelmansa[5 - Было что-то пророческое в том, что Палму еще раз кратко изложил свои убеждения и взгляды («программу»)], sill? juuri kun sain Venhon paperit kasaan vied?k-seni ne h?nelle takaisin, tuli luutnantti Hagert sis??n ja sanoi: »Hemmetti, voi hemmetti sent??n!» H?nen kasvoistaan n?kyi, ett? oli maanantaiaamu ja ett? h?n edellisen? iltana oli ollut opastamassa pohjoismaisten poliisip?ivien tanskalaisia vieraita. »Palmu, sin? kai tied?t Bruno Rygseckin», h?n sanoi toteavasti. Palmu ei vastannut mit??n, h?nen p??ns? vain kohosi pystymp??n kuuntelevaan asentoon. »Aivan niin», sanoi Hagert ja huitaisi k?dell??n rypist?en huuliaan kuin olisi tuntenut pahaa makua suussaan. »Sama mies, joka kiinnitti vappuna lehm?nsarvet p??h?ns? ja ryhtyi ohjailemaan liikennett? Aleksanterinkadulla. Mutta h?n ajoi my?s kerran rammaksi vanhan mummon autollaan ja oli siit? syytteess?,» Palmu ei viel?k??n kysynyt mit??n, vaikka minun kielt?ni jo kutitti. N?ht?v?sti Hagert katsoi jo kylliksi kiusanneensa h?nen uteliaisuuttaan. »No niin», h?n sanoi huiskauttaen j?lleen k?tt??n. »Nyt Brunoa ei en?? ole. H?n on saanut niin sanoakseni arvoisensa lopun. T?n? aamuna h?n kompastui, kolautti p??ns? ja hukkui omaan kylpyammeeseensa!» Hagert piti taidetauon ja katsoi odottavasti Palmuun. »Sic transit gloria mundi[6 - Так проходит мирская слава (лат.)].’» sanoi itseopiskelulla saavuttamastaan sivistyksest? salaisesti ylpeilev? Palmu. »Mit??» kysyi Hagert ep?luuloisesti ja vilkaisi mi-nuun rypist?en otsaansa. »Se on latinaa», sanoin hiljaa. »?sh», sanoi Hagert ?rtyis?sti ja hieroi ohimoitaan. »Minun p??ni on muutenkin kipe?. Tanskalaiset —» H?nen kasvoihinsa kohosi v?h?inen hymy. »Tanskalaiset—», h?n toisti, mutta ?kk?si samassa joutuvansa harhateille ja palautti nopeasti arvokkuutensa. Palmu katsoi yh? odottavasti h?neen. »Niin, jutussa ei sin?ns? ole mit??n kummallista», se-litti Hagert. »Se tarjoaa vain er??nlaisen moraalisen opetuksen. Se on irvokkaan el?m?n irvokas loppu. Ajatelkaa, mies liukastuu omaan saippuaansa, taittaa niskansa ja hukkuu omaan kylpyammeeseensa. Niiden oli t?ytynyt murtaa ovi, ennen kuin saivat h?net esille. Mutta joka tapauksessa t?ytyy tietysti paikan p??ll? pit?? poliisikuulustelu eik? kukaan muukaan satu olemaan juuri nyt vapaana. T?llaiset pienet tapaturmathan ovat sinun erikoisalaasi, Palmu! Hah, hah!» Hagert alkoi nauraa kuin olisi muistanut jotakin hyvin hauskaa. »Niinkuin esimerkiksi rouva Skrofin juttu!» H?n nauroi taas makeasti, mutta kumpikaan meist? ei yhtynyt h?nen nauruunsa. Min? puolestani en jaksa ymm?rt??, miten h?nell? riitt?? niin paljon nauramista ja ivailemista tuossa minun kirjassani, vaikka kirjallisuusarvostelijatkin ovat sit? kehuneet. Palmu nousi j?yk?sti ja otti hattunsa naulasta mit??n sanomatta. Hagert havaitsi h?nen ilmeens? ja kiirehti huomauttamaan: »Mutta ?l? sent??n t?st? tee mit??n juttua. T ? m ? on aivan p?iv?nselv? asia. Jotakin t?llaista olen Brunosta aina odottanutkin. Ja t?ytyy ajatella v?h?n johtaja Rygsecki?kin. Koeta j?rjest?? kaikki niin huomaamattomas-ti kuin mahdollista, Palmu. ?l? kiusaa sukulaisia ja niin edesp?in. Luotan hienotunteisuuteesi. Ukko Ryg-seck on liian mahtava herra, jotta meid?n kannattaisi h?rn?t? h?nt?.» »Saammeko ottaa auton, luutnantti?» kysyi Palmu j?rk?ht?m?tt?m?n tyynesti. »Se on Kaivopuistossa[7 - Кайвопуйсто – парк в южной части Хельсинки, один из наиболее популярных в городе.] asti.» Hagert ei pit?nyt h?nen ilmeest??n. »Ota vain auto», h?n sanoi purevan ivallisesti. »Ota my?s Kokki mukaan tutkimaan sormenj?lki?. Ota koko Musta Maija[8 - «черный ворон», полицейский фургон (жарг.)]. Ehk? tarvitset radion pysy?ksesi yhteydess? p??majan kanssa. Tai sen uuden panssariauton, jos joku ahdistaa teit? mat-kalla. Hah, hah!» Palmu meni jo ja min? seurasin h?nt?. Hagert h?t??ntyi hiukan ja kurottui ovesta huutamaan j?lkeemme: »Muista, Palmu, ei mit??n tyhmyyksi?! Ukko Rygseck —.» Loppua en edes kuullut, niin liukkaasti Palmu luisui portaita alas. Olisi ehk? ollut syyt? j??d? kuuntelemaan lause loppuun, sill? Hagertin kunnioitus johtaja Rygsecki? kohtaan tuli maksamaan yhden ihmishengen —. Mutta enp? kiirehdi tapausten edelle[9 - Не буду забегать вперед.]. Kun Kokki oli saanut auton k?yntiin ja Palmu oli ?hkien sijoittunut mukavaan asentoon, uskalsin matalasti mutta painokkaasti sanoa: »Komisario, se on murha! Kukaan ihminen ei voi hukkua omaan kylpyammeeseensa!» Palmu katsoi um-pimielisesti minuun. »Mielikuvitus —», h?n sanoi ja ?hk?isi. »Mielikuvitus —! Suomen rikoshistoria tuntee ta-pauksen, jolloin mies hukkui pesuvatiin. Ja sekin oli ta-paturma.» »Tosin», huomautin, »mutta se mies oli niin tolkuttomasti juovuksissa, ettei pystynyt kaaduttuaan hievauttamaan j?sent?k??n. Ja nyt on sent??n maanantaiaamu.» »Kerrotaan», sanoi Palmu tyynesti, »ettei Bruno Rygseck t?ysi-ik?iseksi tulonsa j?lkeen ole n?hnyt selv?? aa-mua, ei p?iv?? eik? iltaa. – Niin —» H?n korotti ??nt??n huomatessaan minun aikovan sanoa jotakin. »Ei pid? uskoa ihmisten puheita ja tietenkin se on liioittelua, mutta jotakin per?? on huhupuheessakin. Ja niinkuin Hagert sanoi, juuri t?llaista loppua saattoi Brunolle odottaakin. Se on jollakin tavoin luonnollisin loppu, mit? h?nen kohdalleen voi ajatella. Se on kuin piste i:n p??ll?.» »Kuka siis on – tai oli – Bruno Rygseck?» kysyin it-sepintaisesti. Palmu kohotti hiukan kulmakarvojaan tiet?m?tt?myytt?ni kummeksien. H?nen omat aivonsahan ovat kuin suunnaton muistiokaappi, josta h?n lokero lokerolta poimii erehtym?tt?m?t tiedot jokaisesta Helsingin v?h?nkin tunnetusta henkil?st?. M i n ? en ole viel? niin pitk?ll?. »Bruno Rygseck», h?n sanoi sanojaan tarkasti pun-niten, »oli Helsingin sekalaisen rahaylimyst?n verrattomasti pahin m?t?muna. H?nen el?m?ntapansa olivat kaiken arvostelun alapuolella. H?net olisi jo aikaa pit?-nyt sulkea johonkin hoitolaan. Mutta h?n omisti osan Ryk?m?n konsernin osakkeista.» H?n vaikeni ja j?i tuijottamaan eteens?, ik??n kuin t?m? olisi selitt?nyt kaiken. Tuokion kuluttua kys?isin varovasti: »Ryk?m?n konserni? Mit? se sitten merkitsee?» Palmu hymyili hiukan ja ravisti p??t??n. »Sin? veto-at aina yliopistolliseen tutkintoosi ja nolaat mielell?si minut, jos en osaa oikein tavata jokaista sivistyssanaa. Joskus maailmassa sinustakin tulee poliisiluutnantti tai vaikka mit? ja tulet minun huoneeseeni ja kiroilet siell? kuin kotonasi. Etk? kuitenkaan tied? mit??n sellaista, mill? on todellista merkityst?. Ryk?m?n konserni —» H?n kiihtyi hiukan. »Se merkitsee talousel?m??, se merkitsee osaa niist? voimista, jotka hallitsevat t?m?n maan kehityst?, hitto viek??n, se kuuluu yleissivistykseen![10 - Черт побери, это нужно знать каждому образованному человеку!]» Kokki vilkaisi taakseen ja hymyili. Korvani alkoivat punoittaa. Palmu katsoi s??liv?sti minuun. »Min? pid?n nyt sinulle pienen kansantaloudellisen luennon», h?n sanoi, risti sormet rinnalleen ja kohotti katseensa tuumivasti yl?sp?in. »Sill? tavoin voit paremmin antaa arvoa sille taustalle, mihin nyt odottamatta hetkeksi joudut. Sanon, hetkeksi, sill? lenn?t luultavasti yht? nopeasti sielt? ulos kuin joudut sis??nkin. Sill? se on hyvin eksklu – esklu —» »Eksklusiivinen», autoin vaistomaisesti. »Niin juuri», vahvisti Palmu p??t??n ny?k?ten. »Siis: Ryk?m?n konserni alkaa t?m?n Brunon isois?st?, nykyi-sen ukko Rygseckin is?st?. Rahamaailmassa on ep?ilem?tt? luovia neroja niin kuin muillakin aloilla. Suotuisten olosuhteitten, sopivan ajankohdan lis?ksi menestys, tar-koitan todella suurta menestyst?, vaatii my?s abnormissa m??r?ss? erikoisominaisuuksia, joista toiset ovat my?nteisi?, toiset kielteisi?. Sill? nerous ei koskaan ole puhtaasti my?nteist?. Vanha ukko Rygseck oli t?llainen rahamaailman nero viime vuosisadan loppupuoliskolla. H?n aloitti uransa laukkurina.» »Rygseck», sanoin nopeasti, »pit??k? kirjoittaa Ryggs?ck?» Palmu ny?kk?si suopeasti p??t??n. »Aivan niin, ensimm?isen omaisuutensa luotuaan vanha ukko Rygseck tietysti ruotsalaisti[11 - Ошведизировал (фамилию) = переменил фамилию, чтобы она звучала как шведская. Шведоязычное меньшинство занимало ведущее положение в культуре и экономике Финляндии практически до начала Второй мировой войны, но его доля, равно как и влияние, постепенно сокращалась в силу демографических причин.]nimens?, niinkuin siihen aikaan oli tapana. Ehk? joku ivoillaan neuvoi nime? Ryggs?ck entiselle reppurille. Mutta ukon oikeinkirjoitustaito oli heikonlaista ja pysyi heikkona loppuun asti. Ensin h?n kirjoitti nimens? fonteettisesti Ryksek ja hienonsi sit? my?hemmin, mutta ani harvoin h?n osasi sen kirjoittaa yht? lopulliseen muotoon kuin j?lkel?iset. Vaikka eip? sill? ollut v?li?, pankeille h?nen nimens? merkitsi mil-joonia jo vanhan rahan aikana, kirjoittipa h?n sen Rygsek tai Rykseck tai Ryggseck tai mill? tavoin hyv?ns?, kunhan he vain tunsivat, ett? ne olivat h?nen omia ha-rakanvarpaitaan. H?n perusti tukkuliikkeit?, sahoja, maatilayhti?it?, valimoita ja niin edesp?in. Eik? h?n syntyper??ns? h?peillyt, h?n kerskaili sill?. V?itet??n, ett? testamentissa oli erikoinen pyk?l?, jonka mukaan h?nen ensimm?isen tuohikonttinsa t?ytyy ainaisesti riippua muistona Ryk?m?n konsernin johtajanhuoneen sein?ll?. Sill? vanhoilla p?ivill??n h?n tietysti tuli omituiseksi, ja kun h?n alkoi tehd? lahjoituksia ja kaikenlaista muutakin, otti vanhin poika, nykyinen ukko Rygseck, ohjakset k?siins?. Konserni perustettiin ja pari viimeist? vuottaan ukko eli aivan n?kym?tt?miss?. Kerrotaan, ett? h?net pakolla eristettiin muusta maailmasta, vaikka se voi tietysti olla juttua. H?nen kuoltuaan konsernin nimi suomalaistettiin, pari j?lkel?ist? on kai my?s ottanut suomalaisen nimen, ja testamentin mu-kaan konserni on nyky??n perheyhti?, jonka osakkeita ei saa myyd? ulkopuolisille. Ja se on mahtava laitos meid?n oloissamme. Sill? on kantarahastoja ja vararahastoja ja verorahastoja ja vaikka mit?. Ukon j?lkel?iset tulevat pysym??n miljoonikkoina viel? kolmanteen ja nelj?nteen polveen, jos asioita v?h?nkin j?rjellisesti hoidetaan. T?m?n kuorman kantaa nykyinen johtaja Rygseck ja muut j?lkel?iset kantavat vain osinkonsa ja ovat hulluja kukin omalla tavallaan niinkuin Bruno esimerkiksi.» »Rahan kirous!» sanoin ymm?rt?v?isesti. »Perinn?llisyys», sanoi Palmu, »nerous ja hulluus k?yv?t k?si k?dess? ja niin edesp?in. Ei silti, ei puutu sellaisiakaan, jotka muistelevat vanhan ukon liiketapoja, kovuutta ja s??lim?tt?myytt?, jotka ehk? ovat suuren menestyksen v?ltt?m?tt?mi? edellytyksi?, ja sanoit, ett? h?nen rahojaan seuraa kirous. Niinp? juuri Bruno, joka omisti nelj?sosan kaikesta, teki rahoillaan t?sm?lleen kaikkea sit?, mit? rahoilla ei saisi tehd?. Siin? h?n l?heni t?ydellisyytt? samalla tavoin kuin h?nen isois?ns? l?heni t?ydellisyytt? omalla tavallaan.» »Sanalla sanoen», huomautti Kokki ja pys?ytti auton, »h?n piti hauskaa el?m?ns? p?iv?t!» Ja Kokin sanoissa oli liev?n kateellinen s?vy. Olimme pys?htyneet korkeassa muurissa olevan takorautaportin kohdalle. Kullatut, kiemuraiset kirjaimet portissa muodostivat kirjaimet B. R. Muuria peittiv?t syksyn v?ritt?mien k?ynn?ksien lehdet, mutta lehtien v?list? kohosivat muurin harjassa ter?v?t rautapiikit tunkeilijoita est?m?ss?. Portti oli auki. Leve? asfalttitie johti talon luokse. Sit? reunustivat molemmin puolin hallan jo puremat dahliat multapenkeiss??n. Ruohomatto oli yh? hele?n vihre?. Sivulla n?kyi autotalli leveine ovineen. Itse talo oli melkein uusi, kaksikerroksinen, valkoiseksi rapattu kivitalo. Se oli pienempi kuin olin odottanut, mutta silti vaikuttava yksin?isess? ylh?isyydess??n v?lj?n puutarhansa keskell? t??ll?, miss? jokainen neli?metri maata maksoi paljon rahaa. Leveiss? ikkunoissa oli hiotun lasin ylh?inen, persoonaton kiilto. Mahonginhohtavalle p??ovelle johtivat leve?t kiviportaat. Olen herkk? vaikutelmille[12 - У меня впечатлительная натура.]. Ja kolkonharmaa syksyinen aamup?iv?, yksin?inen talo keskell? kaupunkia, mutta silti kammottavan hiljaisena ja lakastuvat kukat kukka-penkeiss? her?ttiv?t minussa vavahduttavan, pahaa aavistavan tunteen. Ajattelin rikkautta, nautintoja ja rikoksia, jotka olivat muodostaneet t?m?n talon ilmakeh?n t?h?n aamuun asti, kunnes ?kkikuolema ylimaallisen koston lailla tuli katkaisemaan kaiken. Mutta vaikutelmaani h?iritsi muuan arkip?iv?inen piirre. Oikealla, talon p??dyss? n?kyiv?t palvelusv?en portaat ja keitti?n ovi. Portaitten vieress? oli kellariin johtava rautaovi. Se oli nyt auki. Koksiauto oli pys?htynyt sen eteen ja nokinen mies kantoi juuri s?kki? kellariin. Toinen mies tuli kellarista pudistellen hiilenp?lyist?, tyhj?? s?kki?. T?m? n?ky s?rki kaiken juhlallisuuden. Arkip?iv? jatkui, vaikka kuolema oli vieraillut talossa. Komisario Palmu vilkaisi viel? rautapiikkej? puutarhaa ymp?r?iv?n muurin harjassa, h?n katsoi talon graniittikivijalassa n?kyvi? matalia kellarinikkunoita ja niit? suojelevia ulosp?in taipuvia rautaristikoita. »Varovainen mies, tuo Bruno!» h?n sanoi ja hym?hti itsekseen. »Mutta vahinko sattuu varovaisellekin.» H?n l?hti p??tt?v?sti astumaan p??ovea kohden. Seurasin h?nt? puolen askelen kunnioittavan v?limatkan p??ss? ja meid?n j?ljess?mme tallusteli etsiv? Kokki kuin muina miehin?, ilmeisesti h?mill??n, niinkuin aina hienoon paikkaan joutuessaan. Mahtavan mahonkioven edess? oli minullakin tunne, ik??n kuin olisin ollut liian pitk?, hartiani kolhomaisen le-ve?t ja kenk?ni suhteettoman isot. Mutta komisario Palmua eiv?t painaneet mitk??n alemmuudenkompleksit.[13 - Но комиссар Палму не страдал комплексом неполноценности.]H?n painoi soittokellon nappia. H?n painoi sit? pitk??n. Ja kello oli silloin t?sm?lleen 10.55 maanantaiaamuna. Ovi avautui aivan samassa hetkess?, ik??n kuin avaaja olisi jo ikkunasta seurannut tuloamme. Meid?t p??sti sis??n j?ykk?, ilmeet?n mieshenkil?. H?nen palvelijantakissaan oli kiilt?v?t napit. H?nell? oli kova kaulus ja musta solmio. H?nen vaalea tukkansa oli harjattu vastenmielisen sile?ksi ja jakaus oli keskell? p??t?. Puhuessaan h?n piti katseensa maahan luotuna. Sanalla sanoen, h?nen ulkomuotonsa oli rikollinen ja ensimm?inen ajatus h?nt? katsellessani oli hilseinen k??rmeen-nahka. »Miespalvelija!» kuiskasi Kokki minulle kunnioituksesta l??h?tt?en. »Hovimestari! – Helsingiss?!» H?nen s?vyns? puhui sanoja selvemmin.[14 - Иметь домашних слуг в Финляндии со времен выхода страны из состава Российской Империи и до наших дней – непринято. Это имеет отчасти экономические, отчасти социальные причины, но факт остается фактом, и наличие в доме дворецкого было в конце 30-х годов, к коему времени и относится действие романа, действительно чрезвычайно редким явлением и свидетельствовало об очень высоком достатке хозяев.] Mutta Palmu oli n?hnyt miespalvelijoita presidentinlinnassa vartioidessaan p??llystakkeja itsen?isyydenp?iv?n kutsuissa. H?n ei h?mmentynyt. »Tulemme poliisilaitoksesta pit?m??n tutkimusta ta-paturman johdosta», h?n sanoi asiallisesti. »Onko ruumis viel? t??ll??» »Ruumis?» toisti palvelija happamesti kohottaen pa-heksuvasti kulmakarvojaan. »Herra Rygseck vietiin juuri ambulanssiautossa sairaalaan.» »Eik? h?n olekaan kuollut?» h?mm?styi Palmu kysym??n ja pakostakin h?nen ??ness??n oli havaittava pettymyksen v?re. My?s min? nolostuin. »Insin??ri Vaara[15 - Во многих европейских странах (Венгрия, Германия и др.) принято обращаться по фамилии с прибавлением названия должности.] ja min?», sanoi palvelija j?yk?n vakavasti, »aloimme antaa h?nelle tekohengityst? heti nostettuamme h?net kylpyaltaasta. Insin??ri Vaara oli ha-vaitsevinaan h?ness? elonmerkkej?. Soitimme heti her-ra Rygseckin vakinaiselle l??k?rille ja h?nen neuvostaan h?lytimme ambulanssin. On syyt? toivoa, ett? h?net saadaan virkoamaan happilaitteen avulla.» »No, kenen neronleimausta oli soittaa poliisille?» kysyi Palmu sarkastisesti. Palvelija ei sulanut hivent?k??n eik? laskeutunut henkiselt? jakkaraltaan[16 - Слуга нисколько не смутился и продолжал с тем же оттенком превосходства в голосе (прибл.)]. »Olimme kaikki h?t??ntyneet, herra – hm – komisario!» h?n sanoi. »Tapaturma n?ytti vakavalta. Rohkenimme kysy? tohtorilta neuvoa. Insin??ri Vaara halusi varmistua, ett? todistettavasti ei ole tapahtunut mi-t??n laiminly?nti?, ett? kaikkiin v?ltt?m?tt?miin toimenpiteisiin ryhdyttiin heti tapaturman havaittuamme.» H?n piti pienen tauon, vilautti katsettaan lattiasta, kohautti hieman olkap?it??n ja my?nsi: »Ehk? h?t?ilimme liikaa.» H?nen pahaenteisen harkitseva puhetapansa ?rsytti Palmua. »No, insin??ri Vaara on kai viel? t??ll?? Kuka h?n sit? paitsi on? Ja mik? teid?n asemanne on talossa?» Palmu alkoi laukoa kysymyksi??n kuin tykist?. Mutta ilmek??n ei v?r?ht?nyt palvelijan j?ykiss?, uurteisissa kasvoissa. »Insin??ri Vaara odottaa salissa», h?n sanoi moitteettoman kohteliaasti. »H?n on osakeyhti? Ryk?m?n apulaisjohtaja. Itse olen herra Rygseckin – hm – hovimestari. Nimeni on Veijonen, mutta herralla on tapana sanoa minua Batleriksi.» »Miksi niin?» kysyi Palmu ep?luuloisesti. »En tied?, herra komisario», tunnusti Batler avoimesti. »Se on englantia», huomautin avuliaasti. »Sana butler merkitsee miespalvelijaa, vaikkapa hovimestaria.» »En kysynyt sinulta mit??n», tiuskaisi Palmu minulle ja k??ntyi uudelleen Batlerin puoleen. »Mutta mit? apulaisjohtaja Vaara tekee t??ll? t?h?n aikaan aamup?iv?st?? Nyth?n on jo kauan ollut ty?aika.» Batler ep?r?i hivenen. »Herra komisario», h?n sanoi ja katsoi t?ll? kertaa j?yk?sti, silm?? r?p?ytt?m?tt? Palmuun, »oletan, ett? teid?n on parasta kysy? sit? h?nelt? itselt??n.» H?n v?istyi hieman sivuun kuin osoittaakseen tiet?. Palmu mykistyi ojennuksesta, niin ett? l?hti sanaakaan sanomatta astumaan eteenp?in. Jouduimme avaraan halliin, jonka lattiaa peitti kallisarvoinen matto. Palmu pys?htyi ja loi katseen ymp?rilleen unohtaen ?skeisen. Halli oli tosiaan ylellisen komea. Leve?t portaat johtivat sivulta yl?kertaan; toisella sivulla oli valtava takka. Takkanurkkausta koristi kookas intialainen messinkimaljakko ja portaitten k??nteess? oli luonnollisen kokoinen, mustaan graniittiin hakattu tyt?nhahmo. Palmu aikoi juuri jatkaa matkaansa per?ll? n?kyv??, suljettua salin ovea kohden, kun Batler kiinnitti h?nen huomionsa hienovaraisesti ryk?isten. »Herra komisario h?n huomautti, »velvollisuuteni lienee jo etuk?teen mainita, ett? insin??ri Vaaran lis?ksi salissa odottavat my?s vanhaneiti Rygseck, is?nt?ni t?ti, sek? – hm – rouva Rygseck, is?nt?ni – tjaa – eronnut puoliso.» »Eronnut?» Nyt oli Palmun vuoro kohottaa kulmakarvojaan. Batler hieraisi vaivautuneesti k?si??n vastakkain. »Eronnut on ehk? hieman ep?t?sm?llinen sanonta», h?n my?nsi. »Avioero ei ole viel? juridisesti tapahtunut, mutta he ovat asuneet erill??n melkein vuoden.» »Niin, niin», my?nsi Palmu. »Olen kuullut, ett? rouva ei kest?nyt tahtia, vaikka aloittikin parhaimmin p??t?ksin[17 - Слышал я, что жена не выдержала такой жизни, хотя начало было положено знатное.].» H?n laski k?tens? oven k?densijaan, mutta Batler ryk?isi j?rk?ht?m?tt?m?sti viel? kerran. Palmu k??nn?hti kysyv?sti, ja Batler jatkoi anteeksipyyt?v??n s?vyyn: »Lienee parasta huomauttaa, ett? edell?mainitsemieni lis?ksi salissa ovat my?s is?nt?ni molemmat serkut, nuori herra ja neiti Ryk?m?.» Palmu vaikeni ja katsoi kysyv?sti Batleriin. Mutta Batler ei en?? kartuttanut henkil?luetteloa, vaan osoitti eleell? sanoneensa sanottavansa. »Tjaa», arveli Palmu. »Aika ja paikka hieman oudosti valittu sukukokousta varten!» Batler kiirehti avaamaan oven, ja astuimme saliin. Toinen luku Sali oli valoisa ja komea. Sen leveist? ikkunoista avautui n?k?ala puutarhaan talon taakse. My?s silt? puolelta eristi muuri puutarhan ulkomaailmasta. Mutta muurissa oli pieni, k?ynn?sten reunustama portti, josta hiekkatie johti taloon. Mainitsen sen jo t?ss? yhteydess?, koska sill? tuli olemaan tietty merkityksens? kertomuksen kulkuun. Sis??n astuessani kohdistui huomioni tietenkin ensimm?iseksi itse saliin ja siell? oleviin ihmisiin. Sali oli mukavasti ja ylellisen huolimattomasti kalustettu. Siell? oli houkuttelevia nojatuoleja, sohva, pikkup?yti?, tupakkatelineit?, py?rill? liikkuva tarjoilup?yt? lukuisine pulloineen, komea radio ja seiniss? lukuisia v?rikk?it? tauluja. Mutta p?iv?nvalossa ja tarkemmin katsoessa juorusivat tahrat kalliissa matossa ja lasien kiilt?viin puupintoihin j?tt?m?t renkaat, huolimattomuudesta ja huonosta el?m?st?. Hehkumaan unohtunut savuke oli polttanut mustan juovan ruusupuisen p?yd?n pintaan ja muuan tuoli oli rakoillut liitoksissaan, ik??n kuin sit? olisi paiskeltu pitkin lattiaa. Huoneessa oli lukuisia ihmisi?, mutta silti siell? vallitsi painostava ??nett?myys. Kaikkien katseet kohdistuivat komisario Palmuun umpimielisin?, pid?ttyvin?, ik??n kuin uhmaavina. Olin vaistoavinani huoneen ilmapiiriss? jotakin poikkeuksellisen j?nnittynytt? ja uh-kaavaa. Luettelen nyt henkil?t siin? j?rjestyksess? kuin he osuivat silmiin. Salin sivusein?? hallitsi iso taulu, jossa kolme naista poimi omenoita puusta jostakin syyst? ilman pienint?k??n verhoa alastomuutensa peittona. P??tt?v?sti selin siihen k??ntyneen? istui salin ep?mukavimman tuolin reunalla j?yk?ss? asennossa vanha nainen. Ja niinkuin taulu omalla tavallaan hallitsi sein??, niin h?n hallitsi omalla tavallaan koko sit? puolta huoneesta. H?nell? oli p??llysvaatteet yll??n ja p??ss? kulunut musta hattu. Luisevassa kourassaan h?n puristi sateen-varjoa, joka oli lyhyt ja paksu kuin sotanuija, ja jalassa h?nell? oli l?skipohjaiset k?velykeng?t. H?nen pukunsa vanhuuttaan kellert?v? pitsikaulus ulottui luisevaan, j?ykk??n leukaan asti kuin panssari. Hatun alta n?kyv?t hiukset olivat harmaat, mutta viel? verraten rypyt-t?mist? kasvoista katsoivat yll?tt?v?n suuret ja ulkonevat, ilmeett?m?n siniset silm?t. H?n loi arvostelevan katseen ensin Palmuun ja sitten ohimennen minuun. »Vihdoinkin!» h?n sanoi ja koputti kiivaasti sateen-varjonsa k?rjell? lattiaan. H?n oli vanhaneiti Amalia Rygseck, vanhan ukko Rygseckin ainoa tyt?r, joka omisti nelj?sosan Ryk?m?n konsernin osakkeista. Mutta se ei ollut tehnyt h?nt? on-nelliseksi, sen n?ki heti h?nest?. Samalla puolella huonetta, mutta turvallisen v?limatkan p??ss? h?nest? istui mukavassa tuolissa ja mu-kavassa asennossa, silkkiverhoinen s??ri toisen p??lle kohotettuna, viel? verraten nuori nainen. H?n oli huomattavan kaunis ja huomattavan taitavasti maalattu ja h?nen hartioitaan verhosi ilmeisen ylellinen minkkistoola. H?n oli t?ytel?inen ja solakka, mutta h?nen tumman-harmaitten silmiens? yll?tt?v?? kovuutta lievensi er??nlainen odottava, kylm?verinen uteliaisuus, kun h?n katsoi Palmuun. H?n oli Brunosta erossa el?v? rouva Rygseck ja n?hdess?ni h?nen silm?ns? tunsin vaistomaisesti, ett? mi-n?kin mieluummin olisin el?nyt erossa h?nest?. Tytt? – Airi Ryk?m? – oli ponnahtanut seisomaan astuessamme sis??n ja katsoi meihin kiivaasti hengitt?en, pel?stynein, onnettomin silmin. Veli nousi my?s is-tuimeltaan ja tarttui kevyesti k?dell??n h?nt? ranteesta kuin pid?tt??kseen h?nt?. Heist? molemmista n?ki heti, ett? he kuuluivat yhteen, olivat veli ja sisar. Mutta jos Airi Ryk?m? niin sanoakseni oli kuin kev?inen sunnuntaip?iv?, niin Aimo Ryk?m? puolestaan ainakin t?n??n vas-tasi ruumiillistunutta maanantaiaamua. H?nen savuketta pitelev?t sormensa vapisivat, kasvot olivat kalpeat ja laikukkaat ja koko olemuksesta kuvastui mit? selvimp?n? paha omatunto, fyysillinen ja moraalinen kohmelo. Sin?ns? he molemmat olivat kauniita lapsia. Heid?n j?senens? olivat pitk?t ja solakat, kasvojen iho sile? ja hoidettu, molemmilla oli ruskeat silm?t kauniisti kaartuvien kulmien alla. Tyt?n yll? oli yksinkertainen konttoripuku, jonka kaulus ja hihansuut olivat valkoiset, ja tunsin, ett? mielell?ni tahtoisin palvella samassa konttorissa kuin h?n. H?nen olemuksessaan oli jotakin valpasta ja ?lyk?st?, vaikka h?n nyt olikin hyvin onneton. Poika sen sijaan ei vaikuttanut nerolta nykyisess? tilassaan. H?n oli juuri sellainen nuorukainen, jota hyv?n toverin tekee mieli ravistella, mutta jolle samalla pakosta t?ytyy antaa anteeksi paljon h?nen hyv?nahkaisuutensa t?hden. Hyv?nahkainen poika, joka on sortunut huonoille teille, t?m? arvostelma suorastaan huusi h?nen olemuksestaan syksyisen? maanantaiaamuna. Ikkunan luona, selin huoneeseen, seisoi kookas, le-ve?hartiainen mies tuijottaen ulos syksyn harmauteen. Nyt h?n k??ntyi hitaasti ja levollisesti ja katsoi muista v?litt?m?tt? suoraan Palmuun. H?n oli melkein yht? pit-k? kuin min? – ja se on aika paljon. H?nen kasvonsa olivat ruskettuneet ja avoimet ja h?nen olemuksessaan oli ensi hetkest? alkaen jotakin turvallista ja luottamusta her?tt?v??. Ehk? parhaiten kuvaan h?nt? sanomalla, ett? h?n ulkomuodoltaan oli juuri sellainen tarmon ja toimen mies, johon nuoret tyt?t rakastuvat. – Mutta – ja kuta enemm?n h?nt? katseli, sit? suuremmaksi muodostui tuo mutta —. H?nen ryhtins? oli liian j?ykk?, lii-an t?rke? niin nuorelle miehelle. Oli kuin h?n liian raskaasti olisi joutunut raivaamaan itselleen oman tien ja liian varhain joutunut vastuunalaiselle paikalle olemaan ehdottomasti varma itsest??n ja siksi perin herk?sti vainuten ivaa tai arvostelua muiden taholta. H?nelt? puut-tui aivan ilmeisesti sovittavaa huumorintajua ja se teki varmasti h?nen el?m?ns? vaikeaksi. Jos h?nen kehityksens? jatkuisi samalla tavoin, tulisi h?nest? varmaan my?hemm?ll? i?ll??n varsin siet?m?t?n ihminen. H?n oli insin??ri Vaara, Ryk?m?n konsernin apulaisjohtaja ja johtaja Rygseckin luottamusmies. H?n astui nyt ikkunan luota keskilattialle ja otti pelk?ll? ryhdill??n asiain johdon ja tilanteen hallinnan k?siins?.[18 - Он шагнул от окна на середину комнаты и уверенно взял управление ситуацией в свои руки.] »Poliisilaitoksesta?» h?n sanoi kysyv?sti ja hieman alentuvasti kuin auttaakseen Palmua alkuun. Tiesin hyvin, ett? Palmu oli jo ehtinyt mieless??n valokuvata koko huoneen ja jokaisen siin? olevan henkil?n ja muodostaa n?ist? oman k?sityksens?. Mutta ulkonaisesti h?n seisoi salin ovella hajamielisen ep?varmana tirkistellen, kuin koko lihavalla olemuksellaan pyyt?en anteeksi tunkeutumistaan sis??n ja h?veten joutumistaan n?in hienoon seuraan. »Niin – tuota —», h?n ?nkytti, »olen komisario Palmu – apulaiseni – tulen t??ll? sattuneen ik?v?n ta-paturman vuoksi – tietysti vain pelkk? muodollisuus, mutta pit?isi varmaan laatia jonkinlainen p?yt?kirja.» Insin??ri Vaara katsoi hieman s??liv?sti h?neen ja heng?hti pitk??n herpautuen j?nnittyneest? asennostaan. Vanhaneiti Rygseck hymyili itsekseen ja painautui taas mukavampaan asentoon. Neiti Ryk?m? huokasi ja helpottui, kuin paino olisi pudonnut h?nen hartioiltaan. Veli hellitti h?nen ranteensa ja istahti veltosti entiselle paikalleen. Aivan niin! He kaikki olivat odottaneet jota-kin muuta, he olivat pel?nneet. Insin??ri Vaara huomautti suojelevasti, ett? he kaikki olivat j??neet odottamaan tiedonantoa sairaalasta. Poliisille ilmoittaminen oli ehk? ollut ennenaikainen toimenpide, mutta haluttiin varmistautua ja niin edesp?in. »Anteeksi», sanoi Palmu h?millisesti ja onnistui todella punastumaan. »Jos saan keskeytt??, meill? on sellainen tapa, ett? minun pit?isi saada muistiin l?sn?olijain henkil?tiedot ja aika, jolloin kukin saapui t?nne. Ehk? saanen tehd? muutamia kysymyksi? ja apulaiseni t?ss? merkitsee vastaukset muistiin.» Otin esille muistiinpanolehti?ni, kumarsin Amalia Rygseckille ja uskalsin istuutua p?yd?n ??reen voidakseni paremmin kirjoittaa. Palmu aloitti kyselyns? mahdollisimman hienovaraisesti koettaen saada kaiken mahdollisimman v?h?n muistuttamaan kuulustelua. Nimi, ik?, arvo tai ammatti, osoite ja niin edesp?in. En v?lit? kopioida suoraan muistiinpanojani, vaan luettelen seuraavassa t?ss? ensimm?isess? kuulustelussa esiintulleet faktat: Vanhaneiti Amalia Rygseck saapui taloon arviolta klo 9.35. H?nen mukanaan oli rouva Rygseck. H?n oli k?skenyt Batlerin heti her?tt?? is?nt?ns?. Batler oli vastaan in-tetty??n[19 - Батлер, немного попререкавшись, отправился наверх.] mennyt yl?kertaan ja palannut ilmoittaen, ett? herra oli luvannut tulla alakertaan otettuaan kylpyns? ja pukeuduttuaan. Molemmat naiset j?iv?t odottamaan saliin. Rouva Alli Rygseck vahvisti n?m? tiedot. Insin??ri Erik Vaara oli saapunut t?sm?lleen klo 9.45. »Tiesin, ett? Bruno nousee joka aamu nelj?nnest? vailla kymmenen.» Batler oli sanonut is?nt?ns? menneen jo kylpyyn ja tulevan kohta. Insin??ri oli j??nyt saliin odottamaan naisten seurassa. Ylioppilas Aimo Ryk?m? oli saapunut noin klo 10. »Ehk? v?h?n ylikin, helkkaristako min? sen tiet?isin?» Batler oli tarjonnut h?nelle ryypyn ja h?nkin oli j??nyt saliin odottamaan. Konttoristi Airi Ryk?m? oli saapunut vasta noin klo 10,20. Silloin oli onnettomuus jo todettu. H?n oli saanut turhaan soittaa ovikelloa kauan aikaa. Insin??ri Vaara oli vihdoin avannut h?nelle oven tullessaan kylpyhuoneesta soittamaan hallin puhelimesta ja parilla sanalla maininnut, mit? oli tapahtunut. Hovimestari Veijonen, liikanimelt? Batler, entinen tarjoilija, oli palvellut talossa kolmatta vuotta. H?n oli aa-mulla noussut varhain siisti?kseen salin, sill? illalla oli ollut my?h??n vieraita. H?n oli koputtanut is?nt?ns? hereille vanhaneiti Rygseckin vaatimuksesta ja avannut oven insin??ri Vaaralle ja Aimo Ryk?m?lle. Vihdoin vanhaneiti oli hermostunut odottamiseen. H?nen vaatimuksestaan Batler noin klo 10.15 oli mennyt yl?kertaan, mutta Bruno-herra ei viel? ollut palannut kylpyhuoneesta. H?n oli tullut hieman levottomaksi ja mennyt alas koputtamaan kylpyhuoneen oveen. Kukaan ei vastannut ja ovea koettaessaan h?n oli havainnut sen olevan sis?puolelta lukossa. Silloin h?n oli tullut hyvin levottomaksi ja palannut kiireesti saliin. Insin??ri Vaara, Aimo-herra ja h?n olivat kolmisin l?hteneet kylpyhuoneen ovelle, murtaneet oven ja n?hneet Bruno Rygseckin makaavan vedess? kylpyaltaassaan kylpytakki yll?, kasvot alasp?in. Yhteisvoimin he olivat nostaneet h?net yl?s ja aloittaneet tekohengityksen insin??ri Vaaran ohjeitten mukaan. Heti saatuaan tekohengityksen alulle oli insin??ri Vaara mennyt soittamaan l??k?rille. Ambulanssi oli saapunut noin klo 10.40. Insin??ri Vaara vahvisti n?m? tiedot. H?n lis?si soittaneensa ensin Rygseckien perhel??k?rille, t?m?n neuvosta h?lytt?neens? ambulanssin ja sitten Batlerin kanssa neuvoteltuaan soittaneensa my?s poliisilaitokselle ilmoittaakseen tapahtumasta. H?nen k?sitt??kseen ei mit??n toimenpiteit? ollut laiminly?ty pikaisen avun saamiseksi. H?n oli nuoruudessaan oppinut tekohengityksen antamisen. Aimo Ryk?m? vahvisti edelliset tiedot. Miten oli mahdollista, ett? he kaikki sattuivat ole-maan t??ll? t?n? aamuna? Miksi he olivat tulleet? Neiti Amalia Rygseck aloitti torjunnan: »En ymm?rr?, mit? se t?h?n asiaan kuuluu! Minulla oli yksityist? asiaa Brunolle eik? poliisilla ole sen kanssa mit??n tekemist?!» H?n ei sanonut sit? varsinaisesti hy?kk??v??n s?vyyn, vain er??nlaisena j??t?v?n? toteamuksena ja samalla ojennuksena tunkeilevalle Palmulle. Seurauksena oli, ett? kaikki muutkin stereotyyppisesti vetosivat yksityisasioihin, jopa Aimokin. H?nell? tosin oli jo kielell??n jokin avomielinen tunnustus, mutta h?n tuli vilkaisseeksi Amalia-t?tiins? ja vaikeni ?kki?. T?ll? tavoin joutui kuulustelu kuolleeseen pisteeseen. Ja syntyi painostava vaitiolo. Luonnolliseksi ja melkeinp? yksitoikkoiseksi kehittynyt kyselytunnelma kiristyi ?kki?. Hiljaisuutta kesti vain tuokion, mutta uudelleen ehti mi-nussa vahvistua vaikutelma, ett? t?ss? talossa oli enemm?n salattavaa kuin pinnalta katsoen saattoi arvata. Sitten kilahti hallin puhelin keskell? hiljaisuutta niin r?ike?sti, ett? kaikki s?ps?htiv?t. Satuin juuri silloin katsomaan Airi Ryk?m??, h?n kalpeni ja k?det vavahtivat rajusti. Batler astui hillityn ??nett?m?sti vastaamaan, mutta insin??ri Vaara torjui h?net tielt??n ja p??si parilla harp-pauksella puhelimen luokse. Puhelu oli aivan lyhyt. Hitaasti astuen, eteens? kuin jonnekin n?kym?tt?m??n tuijottaen, h?n palasi saliin. J?nnitys salissa oli niin siet?m?t?n, ett? selk?piit?ni karmi.[20 - Напряжение в комнате стало столь невыносимым, что у меня по спине пробежал холодок.] »Sairaalasta soitettiin», sanoi insin??ri Vaara koettaen tehd? ??nens? niin tunteettomaksi kuin mahdollista. »Niin – ei ole toivoa en??. Bruno on kuollut. H?n oli kuollut luultavasti jo nostaessamme h?net vedest?.» Kaikki nousivat vaistomaisesti seisomaan hetken vakavuuden pakottamina. Sitten Amalia Rygseck risti k?tens? sateenvarjonsa kahvan ymp?rille ja sanoi levollisesti kummallisen lauseen: »Bruno v?ltti maallisen tuomarin, mutta taivaan tuomiota h?n ei v?lt?[21 - Бруно избежал суда земного, но небесного суда ему не избежать.].» H?n loi hitaasti katseensa vuorotellen kuhunkin l?sn?olijaan ja jatkoi painokkaasti: »Min? toivon rauhaa h?nen onnettomalle sielulleen!» Mutta h?nen s?vyns? sanoi sanoja selvemmin, ettei h?nen hyv? toivomuksensa todenn?k?isesti voinut en?? paljon t?h?n asiaan vaikuttaa ja ett? Bruno t?st? l?htien oli katsottava kadotetuksi.[22 - Можно было считать, что душа его пропала навсегда.] Airi Ryk?m? kohotti k?det rinnalleen silm?t pelosta mustina ja kuiskasi kauhistuneesti: »Voi, t?ti —!» Eroava rouva Rygseck kohotti maalattuja, kauniita kasvojaan ja kuiskasi itsekseen: »Voiko se tosiaan olla totta?» H?nen katseensa t?ht?si kuin uuteen, kauniiseen tulevaisuuteen ja ??ness? oli samalla kertaa huojennusta ja yll?ttymist?. Nuoriherra Aimo Ryk?m? k?ytti tilaisuutta hyv?kseen kaikkien huomion ollessa kohdistuneena insin??ri Vaaraan ja Amalia-t?tiin, t?ytti salavihkaa lasin vieress??n olevalla tarjoilup?yd?ll? ja kulautti kenenk??n huomaamatta ryypyn. Mutta h?n oli luonnottoman kalpea ja k?det vapisivat armottomasti. * * * Havaittuaan, ettei kukaan aikonut en?? sanoa mi-t??n, otti Palmu johdon k?siins?. H?nen ryhtins? suoristautui, silmiin tuli ter?v? ilme ja h?n sanoi huomattavasti muuttuneella ??nell?: »Kokki, pid? huolta, ett? ruumis noudetaan ruumiinavausta varten. Min? tutustun nyt tapaturmapaikkaan. Ja minun on pakko huomauttaa, ett? kukaan ei saa toistaiseksi ilman minun lupaani poistua talosta.» Salissa syntyi h?mmentynyt, vastustava sorina, mutta Palmu katkaisi sen komentamalla ter?v?sti: »Batler! Te seuraatte mukana!» H?n astui ulos salista ty?nt?en Batlerin edell??n, ja kaikki j?iv?t tuijottamaan meid?n j?lkeemme tyrmistynein? Palmun ?killisest? muodonvaihdoksesta. Suljin hienotunteisesti oven j?ljess?mme antaakseni heille aikaa rauhoittua vaikutelmasta, ett? susi oli viskannut lampaanvillat hartioiltaan[23 - Волк скинул овечью шкуру.]. Kokki meni hallin puhelimen ??reen, ja Batler opasti Palmun ja minut hallista takan vieress? olevasta sivuovesta portaita alas kellarikerrokseen. Jouduimme yksinkertaiseen v?likk??n, jota valaisi maan tasalta, ristikon suojelemasta ikkunasta tuleva valo ja josta toiset portaat veiv?t yl?kertaan. V?lik?st? alkoi kapeahko k?yt?v?, joka p??ttyi talon taakse johtavaan takaoveen. Aivan yl?kerrasta laskeutuvien portaiden vastap??t? oli sein?syvennyksess? kylpyhuoneen ovi. Nyt ovi oli runneltu ja raollaan, puu oii halkeillut saranoiden ja k?densijan kohdalta ja lattialle oli karissut valkoisia maaliliuskoja. S?hk?nappula oli ulkopuolella oven vieress?. Batler kiersi valon palamaan, sys?si oven auki ja v?istyi sivuun sanoen lakoonisesti: »Kylpyhuone!» Ensimm?inen mielikuva astuessamme sis??n oli Pompeiji[24 - Помпея.]. Sill? vaatimaton sana kylpyhuone oli tosiaan harhaanjohtava. Paremminkin t?m? huone oli ylellinen pie-noisuimahalli. Sein?t, lattia ja katto oli muurattu hohtavista kaakelilevyist?. Lasilevyjen takana katonrajaa kier-t?v?t vahvat s?hk?lamput valaisivat huoneen huikaisevan kirkkaaksi. Lattiaan upotettu allas oli mitoiltaan suunnilleen kaksi kertaa kolme metri?. Sen sein?m??n kiinnitetyt, v?lkkyv?t metallitikkaat johtivat pohjaan. Nyt allas oli tyhj?. Oven vieress? oli pesuallas hanoineen ja sen kohdalla kattoon asti ulottuva kuvastin. Sivusein??n kiinnitetyill? lasilevyill? oli kokoelma hopeakahvaisia harjoja ja kampoja, metallipurkkeja ja erilaisia pulloja. Koukuista riippui paksuja ja l?mpimi?, karkeita ja ohuita pyyhkeit?. Erill??n niist? riippui l?pim?rk?, tummanpunainen kylpytakki, josta yh? pisaroi hitaasti lattialle vett?, niin ett? sen alle oli muodostunut v?h?inen l?t?kk?. Mutta muuten huone oli kuiva ja siisti. Altaan toisella puolella oli joustava leposohva irtop??llyksineen ja sen jalkap??ss? suurikupuinen alppiaurinkolamppu. »Katso noita parrana jo vehkeit?!» sanoi Kokki kunnioituksesta kuiskaavalla ??nell? ja kohotti vaistomaisesti k?tt??n koskeakseen niit?. H?n oli jo soittanut puhelunsa ja hiipinyt j?ljess?mme. »Kynnet pois[25 - Руки прочь!]!» sanoi Palmu k??nt?m?tt? p??t??n ja tuijotti yh? kuin hypnotisoituneena koukusta riippuvaa, m?rk?? kylpytakkia. »Batler!» h?n jatkoi er??nlainen tyyni masennus ??ness??n ja k??nt?m?tt? viel?k??n katsettaan kylpytakista. »Ketk? kaikki ovat k?yneet t?ss? huoneessa tapaturman havaitsemisen j?lkeen?» Batler astui hiljaisen palvelevasti l?hemm?ksi. »Kaikki, herra komisario!» h?n sanoi avoimen yksinkertaisesti. »Ihan kaikki.» »Naisetkin?» »Naisetkin», vahvisti Batler. Ehk? Palmun hievahtamattomuus sai h?net tuntemaan, ett? asioissa oli jotakin vikaa, sill? h?n jatkoi ep?r?iden: »He olivat tietenkin uteliaita n?kem??n, mit? oli tapahtunut, ja tarjosivat apuaan.» Palmu j?tti nyt kylpytakin ja k??ntyi Batlerin puoleen pit?en k?tens? sel?n takana arvatenkin hillit?kseen itsens? kuristamasta h?nt?. »T??ll? on hyvin siisti?», h?n huomautti pahaenteisen viattomasti. »Niin», my?nsi Batler vaatimattomasti kuin torjuen kaiken imartelun. »Ambulanssin tultua tyhjensin altaan, ripustin kylpytakin naulaan ja pyyhin lattiat ja sein?t.» »Jaaha», sanoi Palmu edelleenkin hyvin lempe?sti. »Ja mist? saitte p??h?nne siisti? huoneen niin kiireesti?» »Mutta komisario!» sanoi Batler melkein soimaavasti, kuin ei lainkaan olisi k?sitt?nyt Palmun tarkoitusta. »Lattia oli aivan liukas vedest? ja saippuasta. Se oli suorastaan hengenvaarallinen. Vanhaneiti Rygseck kompastui ja oli taittaa niskansa h?nkin tullessaan huoneeseen. H?n k?ski minun korjata saippuan, ennen kuin ta-pahtuisi toinen onnettomuus.» »Saippuan?» Komisario Palmu kohotti kysyv?sti kulmakarvojaan. »Niin, is?nt?nih?n oli ilmeisesti liukastunut saippuaan», selitti Batler hieman ihmetellen Palmun hidasta k?sityskyky?. »H?n oli polkenut saippuan aivan litte?ksi ja saippua oli liukunut h?nen jalkansa alla j?tt?en pitk?n viirun lattiaan ja ponnahtanut sitten sein??n. H?n oli kaatunut taaksep?in ja ly?nyt pudotessaan p??ns? altaan reunaan, sill? takaraivossa oli iso kuhmu. Sen t?hden h?n hukkui.» »Ja saippuan olette varmaan heitt?nyt pois?» kysyi Palmu hyv?ntahtoisesti. »En suinkaan», torjui Batler n?rk?styneesi! »K?sitin tietysti, ettei sit? sopinut heitt?? pois. Se on t?ss?.» H?n astui pesualtaan luo ja otti saippua telineest? punertavan, jo melkein kuivuneen saippuan ojentaen sit? Palmulle. Mutta Palmu ei ottanut sit? vastaan, tuijotti vain tuokion ja hym?hti sitten halveksivasti. Ensimm?isen kerran havaitsin Batlerissa hermostumisen ja ep?varmuuden merkkej?. H?n punastui hiukan, mutta kohotti katseensa ja katsoi avoimesti komisariota silmiin. »Nyt ymm?rr?n, herra komisario!» h?n sanoi. »Minun ei kai olisi pit?nyt koskea siihen. Mutta olen ollut jo kaksi vuotta Bruno-herran palvelijana ja – ja – aivan vaistomaisesti – mit??n ajattelematta puristin saippuaa k?siss?ni, jotta se olisi saavuttanut entisen muotonsa, kun korjasin sen lattialta.» Palmu ei sanonut mit??n, tuijotti vain ter?v?sti h?neen. Batler punastui yh? enemm?n. »Minun olisi tietysti pit?nyt antaa sen olla sellaisenaan. Ehk? siin? oli h?nen kantap??ns? j?lki – tai – tai —» H?n saavutti mielenmalttinsa ja h?pesi hieman. Kuin omaa ajatuksenjuoksuakin seuraten h?n jatkoi hiljaisemmin: »Mutta meh?n mursimme oven auki. Se oli kiinni sis?puolelta. Ja h?n oli tosiaan kompastunut. Eih?n saippualla ole mit??n merkityst?.» »Ei, saippualla ei luultavasti ole mit??n merkityst?», my?nsi Palmu, mutta h?nen ilmeest??n n?in, ett? h?n ajatteli jo muita asioita. Hitaasti h?n astui oven luokse ja kumartui tutkimaan k?densijan kohtaa. Tuokion sit? katseltuaan koskematta mihink??n h?n v?istyi sen verran sivuun, ett? Kokki ja min? p??simme my?s n?kem??n. »Niinkuin n?ette, on ovi rakenteeltaan mit? yksinkertaisin», h?n aloitti hiljaisen luennoitsijan s?vyyn. »Varsinaista lukkoa ei ole lainkaan, ovessa on vain py?re? joustava lukon kieli, joten ovi avautuu nyk?isem?ll? tai ty?nt?m?ll? k?densijasta ja sulkeutuu samalla tavoin. Sis?puolella on tuollainen tavallinen salpa, joka voidaan ty?nt?? eteen, milloin kylpij? haluaa olla h?iriintym?tt?. Salpa luistaa kuonissaan tavallisissa oloissa aivan vaivattomasti, mutta nyt k?rki, joka sopii ovenkehyksess? olevaan kouruun, on v??ntynyt ja itse kourunreunat taipuneet ovea murrettaessa voimakeinoin ulkopuolelta auki. T?llaisia salpoja k?ytet??n usein hotellihuoneissa lukon lis?ksi, jotta matkustaja nukkuessaan voi olla varma siit?, ettei esimerkiksi siivooja yleisavaimellaan p??se avaamaan ovea.» Kokki oli ilmeisen kiinnostunut. »Kerran ravintolassa menin toalettihuoneeseen —», h?n aloitti, mutta Palmun katse sai h?net katkaisemaan ?kki? kesken muistelmansa. »Katsokaa nyt tarkasti, ett? ymm?rr?tte molemmat», sanoi Palmu hieman ??nt??n korottaen. »Kuvitelkaa, ett? tulen sis??n ja painan siis oven j?ljess?ni kiinni. Saadakseni kylpe? h?iriintym?tt?.» »Kylpe??» toisti Kokki loukkaantuneena ?skeisest? keskeytyksest?. »Miksi komisarion pit?isi kylpe??» Palmu ei katsonut huomautusta vastauksen arvoiseksi. H?n k??ntyi minun puoleeni arvokkuutensa s?i-lytt?en jatkaakseen selityst??n: »Kohotan salvassa ole-vaa nuppia ja ty?nn?n sen avulla salpaa eteenp?in, niin ett? sen k?rki uppoaa ovenkehyksess? olevaan kouruun[26 - Я поднимаю рычажок шпингалета и с его помощью двигаю шпингалет вперед, так чтобы его кончик зашел за скобу на дверной раме. Когда шпингалет окажется в нужном положении и я отпущу рычажок, то он под собственной тяжестью опустится в предназначенный для него паз.]. Kun se on paikoillaan ja hellit?n nupin, painuu nuppi omalla painollaan kohdalleen t?h?n puolipy?re??n pyk?l??n.» H?n vilkaisi minuun, mutta ilmeeni ei n?ht?v?sti tyydytt?nyt h?nt? ja h?n jatkoi k?rsiv?llisesti: »Halutessani j?lleen avata oven kohotan nuppia ja ved?n salvan syrj??n nupin luistaessa salvan mukana ja painuessa taas lepoasentoonsa toiseen samanlaiseen pyk?l??n[27 - Когда я снова хочу открыть дверь, я поднимаю рычажок и отвожу шпингалет в сторону; при этом рычажок двигается вместе со шпингалетом и потом снова опускается в другой, точно такой же паз.]. K?sit?tk??» »Komisario», sanoin, »minullakin on silm?t p??ss?ni!» »Niin, mutta usein ihmettelen, mit? niill? oikeastaan teet», huomautti Palmu arvoituksellisesti. Kokki valpastui ?kki?, kumartui katsomaan salpaa ja ny?kk?si sitten hitaasti p??t??n kuin vahvistaen komisario Palmun omat p??telm?t. Mutta Palmu k??ntyi jo uudelleen Batlerin puoleen. »Oliko is?nn?ll?nne tapana kylpiess??n salvata ovi sis?puolelta?» h?n kysyi. Batler katsoi kummeksivasti h?neen. »Mist? min? sen voisin tiet??? Minun oli m??r? olla aina n?kym?tt?miss?, milloin minua ei tarvittu. Jos h?n tarvitsi apuani, h?n soitti. Silloin ei ovi koskaan ollut lukossa. Jos kutsumatta olisin h?irinnyt h?nt?, h?n olisi erottanut minut.» H?n ep?r?i ilmeisesti. »T?m?n mukaan voisi olettaa, ettei h?n tavallisesti pit?nyt ovea salvassa», huomautti Palmu ja katsoi tutkivasti Batleriin. Mutta Batler kiirehti vastustamaan. »Ei suinkaan! Paremminkin – jaa – kuinka sen selitt?isin. Nimitt?in kylpyhuone oli er??nlainen n?ht?vyys talossa. Herra n?ytti sen yleens? kaikille vierailleen. H?n oli ylpe? siit?. Saattoi – hm – sattua, ett? joskus iltaisin, kun oli vieraita, n?m? pukivat uimapuvut ylleen ja meniv?t yhdess? kylpem??n ja min? – hm – tarjoilin heille. Ja jos joku varhainen vieras odotti h?nt? h?nen noustessaan, niin herra saattoi kutsua h?net mukaansa menness??n kylpyyn – jos vieras oli kyllin tuttu nimitt?in.» Batler niin sanoakseni puhui rivien v?list?[28 - Батлер, если я могу так выразиться, говорил «между строк» (от выражения «читать между строк», угадывать идею автора не по фактически написанному, а по тому, на что автор намекает).]ja tunsi it-sens? vaivautuneeksi koettaessaan keksi? mahdollisimman hienotunteista muotoa huomioilleen. Palmu katsoi ter?v?sti h?neen, mutta Batler piti silm?ns? itsepintaisesti lattiaan luotuina. »Jos ymm?rr?n viittailunne oikein», h?n sanoi, »tar-koitatte, ett? juuri t?n? aamuna herra Rygseckill? kyl-piess??n saattoi olla syyt? salvata ovi sis?puolelta. H?nt? odottavat vieraat olivat siksi tuttuja, ett? heid?n p??h?ns? saattoi p?lk?ht?? pist?yty? kylpyhuoneeseen h?nt? ta-paamaan. Ja teid?n k?sityksenne mukaan n?m? esil-l?olleet – hm – yksityisasiat olivat siksi ep?miellytt?v?? laatua herra Brunolle, ett? h?n katsoi parhaaksi ensin pukeutua, ennen kuin antautui neuvotteluihin.» »Herra komisario!» sanoi Batler ja kohotti torjuvasti k?tens?. »En ole sanonut mit??n sellaista.» »No niin, no niin», huiskautti Palmu. »Kuulustelussa k?vi ilmi, ett? kaikki tiesiv?t herra Brunon nousevan ta-vallisesti nelj?nnest? vailla kymmenen. Oliko h?n tosiaan niin s??nn?llinen?» »Siin? asiassa h?n oli eritt?in t?sm?llinen», vakuutti Batler. »H?nell? oli oma her?tyskello, hyvin tarkka her?tyskello, joka her?tti h?net t?sm?lleen 9.45 soittamalla er??n – hm – s?velm?n.» »Mink? s?velm?n?» Palmu k?vi tarkkaavaiseksi. Batler j?ykistyi hieman. »Minulla on syyt? olettaa», h?n sanoi torjuvasti, »ett? se oli s?velm? hengellisest? laulusta ’Nyt yl?s sieluni[29 - Финская церковная песня.].’» »Seh?n on – seh?n on —», mutisi Kokki n?rk?styneen?. Mutta Palmu vaiensi h?net viittauksella. »Se on sivuseikka. Jatkakaa, Batler!» »H?n nousi heti kuunneltuaan s?velm?n loppuun, vis-kasi vain kylpytakin ylleen ja laskeutui makuuhuoneen vierest? johtavia pikkuportaita my?ten t?nne. Haalea vesi oli valmiina altaassa. Sill? v?lin asetin valmiiksi keitti?ss? tarjottimelle aamuteen, ranskanleip??, voita ja marmeladia sek? puoli lasillista tuoretta appelsiinimehua. Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua h?n soitti sitten ta-vallisesti makuuhuoneensa vieress? olevasta ty?huoneesta.» »Ty?huoneesta?» yll?ttyi Palmu kysym??n. »En tiennyt, ett? Bruno Rygseckill? oli tapana tehd? ty?t?kin.» »H?n sanoi sit? ty?huoneeksi», kertoi Batler hienotunteisesti. »Joka tapauksessa – puolta tuntia kauemmin h?n ei milloinkaan viipynyt kylpyhuoneessa.» »Mutta – mutta —», tuumi Palmu, »t?llainen tapojen s??nn?llisyys ei n?hd?kseni sovi lainkaan siihen luonnekuvaan, jonka kuulemani perusteella olen is?nn?st?nne muodostanut.» »Tjaa, herra komisario, mit??n muita s??nn?llisi? ta-poja h?nell? ei ollutkaan», my?nsi uskollinen palvelija alistuvasti. »H?nell? olikin tapana – hm – leikkis?sti sanoa, ett? tottumus nousta m??r?aikana vuoteesta oli ainoa side, joka en?? yhdisti h?net j?rjestyneeseen yhteiskuntaan ja sit? s?ilytt?viin voimiin. Siksi h?n tahtoi pit?? kiinni t?st? tavasta. Se oli h?nelle niin sanoakseni oikku, sill? joskus edellisen? iltana my?h??n valvot-! tuaan h?n saattoi kylvyn ja teen j?lkeen menn? uudelleen vuoteeseen ja nukkua iltap?iv??n asti.» »Oletan, ett? kaikki h?nen tuttavansa tunsivat t?m?nh?nen heikkoutensa?» kysyi Palmu. »Kaikki h?nen tuttavansa tunsivat sen», vahvisti Batler vakavana. Palmu mietti hetken. Sitten h?n viittasi meit? seuraamaan ja astui v?likk??n. Poistuttuamme kaikki kylpyhuo-neesta h?n nyk?isi oven kiinni ja sammutti valon sielt? kiert?m?ll? oven vieress? olevaa s?hk?nappulaa. »Ja nyt!» h?n sanoi. »N?ytt?k??p?, miten mursitte oven auki!» Batler kavahti. »Min? en murtanut ovea auki. Insin??ri Vaara teki sen.» »Samantekev??. N?ytt?k?? vain, miss? te seisoitte ja muut seisoivat ja miten kaikki tapahtui», neuvoi Palmu. »?lk?? unohtako mit??n, mutta koettakaa olla lyhyt. Pelk??n, ett? salissaolijat pian hermostuvat.» »Kaikki k?vi aivan yksinkertaisesti», selitti Batler. »Siihen ei kulunut minuuttiakaan. Havaittuani siis, ett? kylpyhuoneen ovi oli lukittu sis?puolelta eik? kukaan vastannut koputuksiini, hain salista insin??ri Vaaran ja Aimo-herran. Tulimme hallista alas n?it? portaita, in-sin??ri ensimm?isen?, min? viimeisen?. Insin??ri meni suoraan ovelle ja koputti lujasti. Kuuntelimme kaikki pienen hetken. My?s Aimo-herra koputti, mutta in-sin??ri sys?si h?net syrj??n. Ensin h?n ravisti ovea k?densijasta, sitten h?n yritti iske? sen auki kyyn?rp??ll??n, mutta kun sek??n ei auttanut, h?n otti pari askelta vauhtia ja potkaisi oven auki, niin ett? rytisi. Min? kier-sin s?hk?nappulaa ja t?rm?simme kaikki sis??n, min? viimeisen?. Salpa oli murtunut ja ovi halkeillut saranain kohdalta, niin luja oli potkaisu.» »Ja sitten huomasitte heti, mit? oli tapahtunut?» otakui Palmu. »Koettakaapa tarkasti muistella, mit? teitte ja mit? kukin sanoi.» Batler pinnisti muistiaan ja jatkoi jokaista sanaa harkiten: »Luulen, ett? insin??ri Vaara osoitti ensimm?iseksi altaaseen ja sanoi ’katsokaa’. J?hmetyimme kaikki se-kunnin ajaksi ja melkein samassa hetkess? Aimo-herra osoitti saippuaa ja sanoi ’saippua’. Otaksun, ett? kaikki samalla kertaa k?sitimme, miten onnettomuus oli tapahtunut.» »Saippua oli lenn?ht?nyt sein?n viereen ja lattiassa oli liukas juova», muisteli Palmu. »Niin, ei tainnut olla vaikeata arvata. Ent? sitten?» »Nostimme h?net altaasta ja asetimme h?net lepovuoteelle alppiaurinkolampun alle. Nostin lampun syrj??n ja insin??ri Vaara aloitti heti tekohengityksen. Tarkoitan, ensin riisuimme kylpytakin h?nen ylt??n ja insin??ri tart-tui h?nen vy?t?isiins? kohottaen h?nt?, niin ett? p?? riippui alasp?in, jotta vesi olisi p??ssyt juoksemaan suusta.» »K?sit?n», kiirehti Palmu. »Mutta miten nostitte h?net altaasta. Ette kai tarkoita, ett? sukelsitte sinne nostamaan h?nt??» »En toki!» Batler torjui nopeasti t?llaisen ep?ilyksen. »Laskeuduin tikkaille vedenrajaan ja yletyin juuri kylpytakin liepeeseen. T?ll? tavoin sain helposti vedetyksi ruumiin tikkaiden kohdalle. Ruumishan liikkui kevyesti vedess?, sill? ihmisen ominaispaino on —» »J?tet??n ominaispaino!» keskeytti Palmu. »Kylpytakin liepeist? oli siis verraten helppo nostaa h?net kuiville. Ent? sitten?» »Insin??ri Vaara aloitti tekohengityksen. Neuvottuaan meille, mitensit? oli jatkettava, h?n meni soittamaan l??k?rille. Min? annoin tekohengityst? ja Aimo-herr a hieroi h?nen jalkojaan. Silloin juuri huomasin, ett? h?neli? oli kuhmu takaraivossaan ja kiinnitin my?s Aim herran huomion siihen. P??ttelimme, ett? h?n pudotessaan oli menett?nyt tajuntansa kolauksen takia. Insi n??ri Vaaran per?ss? tuli Airi-neiti sis??n.» »Mit? h?n sanoi?» keskeytti Palmu. »H?n tuli aivan v?kisin, vaikka insin??ri tahtoi est?? h?nt?. H?n oli tavattoman j?rkyttynyt, niin, luulen, ett? h?n oli kaikkein kauhistunein tapaturman johdosta. ’Se ei ole totta, se ei voi olla totta’, h?n huusi. Insin??ri Vaara – niin, luulen, ett? insin??ri melkein l?im?ytti h?nt? saadakseen h?net vaikenemaan. Ja samaan sohinaan tulivat muut naiset, vanhaneiti Rygseck kompastui heti ensimm?iseksi ja kiljahti ja tarrautui insin??riin, jottei olisi kaatunut, ja k?ski minun vied? saippuan pois ja rouva Rygseck – luulen, ett? h?n oli v?h?n hysteerinen, sill? h?n nauroi!» »Nauroi?» toisti Palmu kysyv?sti ja Kokki h?tk?hti moista naisellista tunteettomuutta. »Niin, h?n todella nauroi», vahvisti Batler. »Vanhaneiti oli hyvin – tjaa – huvittavan n?k?inen liukastuessaan ja tarrautuessaan insin??rin kaulaan. Mutta h?n suuttui t?st?, niin ett? vapisi.» »Ja sitten?» kiirehti Palmu. »Sitten oli sellaista myll?kk?? ja naiset palasivat saliin insin??rin selitetty?, miten kaikki oli tapahtunut. Insin??ri jatkoi tekohengityksen antamista ja min? j?in hiiliin odottamaan ambulanssia opastaakseni paarinkantajat aikaa hukkaamatta kylpyhuoneeseen. Heid?n viety??n ruumiin pois meniv?t kaikki muut saliin odottamaan – hm – herra komisarion saapumista. Siistin kylpyhuoneen, niinkuin jo aikaisemmin olen selitt?nyt, ja menin sitten omaan huoneeseeni ja viivyin siell? komisarion tuloon asti?» »Miksi niin?» kysyi Palmu valpastuen. »Minun oli vaihdettava housuja», kertoi Batler yksinkertaisesti. »Kastuin pahasti puuhaillessamme, sill? jouduin suorittamaan niin sanoakseni – hm – karkeimman ty?n.» H?n vaikeni ja seurasi tuokion vaitiolo. Palmu tuijotti tuumivasti eteens? ja sanoi sitten: »Siin? oli siis kaikki!» »Siin? oli kaikki», vahvisti Batler. »Ja te olette selostanut ruumiin l?yt?misen ja sit? seuranneet tapaukset lis??m?tt? mit??n ja salaamatta mi-t??n?» kysyi Palmu tuijottaen hajamielisesti, melkein uneksivasti h?neen. Batler kohtasi tyynesti ja horjumattomasti h?nen katseensa. »Aivan niin, herra komisario!» h?n sanoi kohteliaasti. »Siin? tapauksessa juttu on selv?», sanoi Palmu ja huokasi hiukan. Mieleni valtasi er??nlainen alakuloinen ma-sennus. Mutta Palmun seuraavat sanat saivat minut ?llistyksest? s?ik?ht?m??n. Sill? ilmett?k??n muuttamatta Palmu jatkoi: »Ja t?m?kin tapaus todistaa j?lleen, ett? jokainen murhaaja tekee jonkin erehdyksen. Se voi olla hyvin pie-ni, hyvin mit?t?n erehdys, mutta siihen sortuvat virheett?mimm?tkin laskelmat.» Batler astahti askelen taaksep?in ja h?nen k?tens?kohosi hitaasti kurkulle, kun komisarion sanojen tarkoi-tus selvisi h?nelle. H?nen kasvonsa k?viv?t harmaiksi, mutta h?n yritti ryhdist?yty? ja hymyill?. »Komisario suvaitsee laskea leikki?», h?n sanoi avuttomasti. »Seh?n oli tapaturma. Minun selitykseni kai sen parhaiten todistaa.» »Ettek? tosiaankaan k?sit?, Batler, ett? jos kaikki, mit? olette kertonut, on totta, niin sen perusteella voi tehd? yhden ainoan johtop??t?ksen.» Palmu puhui hyvin rauhallisesti. »Ett? se oli tapaturma!» sanoi Batler itsepintaisesti. »P?invastoin, hyv? Batler, p?invastoin! Teid?n todistuksenne mukaan se oli murha!» Katsoimme kaikki yht? h?lmistynein? toisiimme. »E-en voi ymm?rt??!» ?nkytti Batler. Ja siin? h?n oli oikeassa, sill? en min?k??n voinut ymm?rt??. Ja Kokki – ilmeest? p??tellen h?nkin oli j??nyt k?rryilt? pois[30 - Судя по выражению его лица, он тоже ничего не понимал.]. Se oli minulle ainoa lohdutus. Kolmas luku Palmu katsoi vuorotellen meihin kolmeen. »Samantekev??», h?n sanoi ja ravisti p??t??n. »Seh?n on vain loogillinen johtop??t?s ja meid?n on viel? uudelleen tar-kistettava se, kunhan kerki?mme. Oletetaan siis toistaiseksi, ett? laskin vain leikki?. – Minne tuo ovi vie?» Vastausta odottamatta h?n astui k?yt?v?? pitkin v?lik?st? takaovelle ja avasi sen. Kokki, Batler ja min? seurasimme h?nt? yh? h?mmentynein?. Ovessa oli tavallinen patenttilukko ja sis?puolella varmuusketju. Ketju ei ollut p??ll? komisarion avatessa oven. Oven luota vei hiekkak?yt?v? talon takana olevassa muurissa sijaitsevalle, k?ynn?sten reunustamalle pikkuportille. »Ketk? t?t? ovea k?ytt?v?t?» kysyi Palmu. »Siit? minulla ei ole aavistustakaan», vastasi Batler yll?tt?v?sti. Palmun ilme pakotti h?net jatkamaan: »Tarkoitan, t?m? on is?nn?n yksityisovi. Min? en ole koskaan n?hnyt kenenk??n k?ytt?v?n t?t? ovea. Mutta tied?n, ett? is?nt?ni luona toisinaan k?vi vieraita, joita h?n ei halunnut kenenk??n n?kev?n. Silloin h?n kehoitti heit? tulemaan takakautta, ja niinkuin olette huomannut, yl?kertaan p??see t??lt? suoraan kylpyhuoneen ovelle vievi? portaita. Vieraan tullessa is?nt?ni p??sti itse h?net sis??n. T?ll?in oli s??nn?llisesti kysymyksess? – hm – my?h?inen vierailu, joten pime?n takia ei voinut tuntea tulijaa, vaikka olisi ikkunasta koettanut katsoa.» »Hienotunteisesti j?rjestetty», arveli Palmu persoonattomasta Batler katsoi h?neen v?h?n ep?luuloisesti. »Minulla on syyt? olettaa, ett? is?nt?ni joskus antoi avaimenkin jollekin luotetulle – hm – vieraalle. Sama avain avaa sek? takaportin ett? t?m?n oven. Siten h?nen ei tarvinnut vahtia portin luona vieraan tuloa. Toista avainta ei tiet??kseni ole lainkaan.» »Ja jos t?llaisen hm-vieraan vierailut alkoivat kyll?stytt??, niin is?nt?nne saattoi aina sis?puolelta sulkea oven varmuusketjulla ja siten v?ltty? ep?miellytt?vist? yll?tyksist?, eik? niin?» t?ydensi Palmu. »Oliko varmuusketju p??ll? t?n? aamuna?» »Luullakseni ei», arveli Batler. »Se ei yleens? ollut k?yt?nn?ss?. Mutta aivan varmasti en voi sit? vakuuttaa.» »Ent? k?vik? tuollaisia hm-vieraita usein talossa?» kysyi Palmu yritt?m?tt?k??n en?? salata ivallisuuttaan. »Siit? asiasta minulla ei ole mit??n varmaa mielipidett?», torjui Batler jyrk?sti. Palmu nyk?isi oven kiinni ja palasimme k?yt?v??n. »Kun nyt tarkasti viel? kerran ajattelette t?m?n aamun ta-pauksia», h?n aloitti painokkaasti, »eik? mieleenne muistu mit??n omituista, sellaista, jonka olette unohtanut kertoa ja joka teiss? her?tt?? ihmetyst?. Koettakaa ajatella tarkasti!» Batler ajatteli tarkasti. Sitten h?n kohautti alistuvasti olkap?it??n. »Ei, herra komisario!» h?n sanoi sitten, »t?m?n aamun tapauksissa ei mik??n her?t? minussa ihmetyst?.» Palmu teki kiivaan eleen ja h?n kiirehti n?yr?sti lis??m??n: »Olenhan ollut kaksi vuotta herra Rygseckin palveluksessa.» H?nen s?vyns? sanoi vakuuttavasti, ett? tuo aika oli ehtinyt kuluttaa h?ness? kyvyn tuntea ihmetyst? mist??n asiasta. »Ent? t?m? ovi?» Palmu vaihtoi puheenaihetta ja osoitti k?yt?v?n sein??n upotettua rautaovea. Se oli p?invastaisella seinustalla kuin kylpyhuoneen ovi ja melkein takaoven vieress?. Asemastaan p??tellen se johti talon kellariosiin. Batler vahvisti t?m?n arvaukseni oikeaksi. »Se vie pannuhuoneeseen, pesutupaan ja hiilikomeroihin», h?n selitti. »Se on aina lukossa.» Kuin vaistomaisesti todetakseen, ett? Batler puhui totta, painoi komisario k?densijaa – ja ovi avautui aivan kevyesti ja ??nett?m?sti k??ntyen voidelluilla saranoillaan. Se ei ollut lukossa! Palmu ei astunut ovesta, k??ntyi vain katsomaan Bat-leriin sanaton moite ilmeess??n. Batler h?mmentyi kokonaan. »Oh, anteeksi, komisario!» h?n huudahti ja l?im?ytti k?dell? otsaansa. »Unohdin kokonaan. Koksimiehet tulivat varhain t?n? aamuna.» »Koksimiehet?» »Niin, t?n??n tuli kaksi kuormaa koksia. Miehet tulivat, kun siivosin salia. Minun piti menn? n?ytt?m??n heille, miss? j?rjestyksess? heid?n piti t?ytt?? s?ili?t. Olin p??st?nyt jo veden juoksemaan kylpyhuoneen altaaseen. Keitti?n puolelta viev?t toiset portaat kellariin ja n?ytetty?ni miehille s?ili?t tulin t?st? ovesta suoraan kylpyhuoneeseen, kun pelk?sin vett? tulevan liikaa altaaseen enk? viitsinyt kiert?? keitti?n ja hallin kautta. Silloin ovi tie-tenkin j?i lukitsematta. Olisin lukinnut sen, jos olisin pa-lannut samaa tiet? kellariin, mutta kuulin ovikellon soiton p??ovelta ja nousin suoraan halliin ja p??stin neiti Rygseckin ja rouvan sis??n. Siit? kaikki alkoikin.» »Monimutkainen selitys!» arveli Palmu kuivasti. My?s minusta Batler h?t??ntyi suotta pikkuasiasta. Samassa Palmu kohotti k?tt??n kehoittaen hiljaisuuteen ja kumartui avoimesta ovesta kuuntelemaan. »Hssh!» h?n sanoi ja h?nen kasvoihinsa kohosi kerrankin t?ydellisen h?lmistymisen ilme. My?s Batlerin kulmat kohosivat ja silm?t laajenivat h?mm?styksest?. Sill? kellarista kuului vilkasta ja iloista keskustelun sorinaa! Komisario Palmu etumaisena laskeuduimme hiljaa hiipien pari askelmaa ja jouduimme p?lyiseen kellariin. Puolipime?ss? tunsin sieraimissani kuivien muuriseinien lemun ja katseeni erotti loitompana pannuhuoneen kattilan suuren kuvun. Sivullemme j?i oveton komero, jonka laari oli t?ynn? koksia. Toisella sivulla oli samoin oveton komero, johon katonrajassa oleva ristikkoikkuna loi p?lyist? valoa. Ja siell? – kumoon k??nnetyll? pakkilaatikolla – is-tui vieretysten innokkaaseen keskusteluun kokonaan syventynein? kaksi ihmist?. Miehen tunsin heti valokuvien perusteella, vaikka ensi hetkell? en uskonut silmi?ni, niin mahdottomalta tuntui h?nen persoonansa odottamaton yhdistyminen Bruno Rygseckin talon p?lyiseen kellariin. Ja tytt?, joka istui h?nen vieress??n katse suorastaan imeytyneen? h?nen hajamielisiin tutkijankasvoihinsa ja kultasankaisiin silm?laseihinsa, oli kauneimpia tytt?j?, mit? ik?n? olen n?hnyt. »Lis?? seuraa!» huomautti Palmu kuivakiskoisen katkerasti. »Pian t??ll? on v?ke? enemm?n kuin helluntain epistolassa.»[31 - Скоро здесь будет больше народу, чем в церкви на день Святой Троицы.] Likin?k?inen mies havahtui ja kohotti kummeksivan katseensa h?nen puoleensa. Tytt? s?ps?hti ja nousi seisomaan. Eik? Palmu voinut en?? hillit? tunteitaan. »Keit? te sitten olette ja hittoako te t??ll? teette?» h?n kivahti tylysti. Kosketin varoittavasti h?nen hihaansa. »Hssh!» sanoin hiljaa. »Eik? komisario tunne? Seh?n on K. V. Laihonen, kirjailija ja kulttuurikriitikko!» Palmu s?ps?hti, katsoi tarkemmin lyhyen miehen laihoja, ?lykk??n hajamielisi? kasvoja ja ryk?isi jo an-teeksipyyt?v?sti. Mutta tytt? oli kiivastunut. H?n astui torjuvan suojelevasti askelen eteenp?in ja tiuskaisi silm?t todellista vihaa kimmelt?en: »?lk?? karjuko, h?lm?! Pel?stytitte h?net. Ja mit? te t??ll? teette?» Kokki henk?isi kiivaasti, sill? tuolla tavoin ei kukaan ollut ennen h?nen kuultensa uskaltanut komisario Palmua puhutella. Palmu punehtui hiukan, mutta pa-kottautui nielaisemaan kiukkuisen sanan kielelt??n. Vastaamatta mit??n tyt?lle h?n k??ntyi miehen puoleen. T?m? aukoi ?nkytt?v?sti suutaan ja haroi toisella k?dell? tukkaansa. Toisessa poskessa oli nokinen t?pl?. »Kirjailija Laihonen, niin, tunnen nyt teid?t valokuvista», sanoi Palmu huomattavan kohteliaasti: »Mutta mit? kummaa te t??ll? teette?» Kirjailija Laihonen k?sitti kysymyksen sananmukaisesti. »Olen hakemassa k?sikirjoitustani!» h?n sanoi suoristaen ylpe?sti niskaansa. »Mit??» h?tk?hti Palmu ja astui askelen taaksep?in. Saatoin arvata h?nen vaistomaisen ajatuksensa, sill? h?n on usein sanonut minulle, ett? h?nen k?sityksens? mu-kaan kaikki, jotka kirjoittavat kirjoja, ovat enemm?n tai v?hemm?n l?ylynly?mi? kukin omalla tavallaan[32 - Все немного с придурью, каждый по-своему.]. Ei silti, monet kustantajatkin ovat samaa mielt?. »Niin, olen hakemassa k?sikirjoitustani!» vahvisti kirjailija Laihonen ja tuijotti puolestaan oudoksuvasti Palmuun paksujen silm?lasiensa l?vitse. »Sen nimi on ’Linna Espanjassa’[33 - С французского: B?tir des ch?teaux en Espagne. В основу выражения лег следующий исторический эпизод. Когда Генрих Бургундский, будучи на военной службе у короля Кастилии Альфонса VI, одержал в 1095 г. крупную победу над маврами, король щедро наградил его землями в Испании, на которых Генрих возвел великолепные замки. Повторить его успех мечтали многие военачальники, о которых современники стали говорить, что те тоже собираются «строить замки в Испании» – b?tir des ch?teaux en Espagne или faire des ch?teaux en Espagne. А поскольку их строили пока только в мечтах, то в оборот также вошло и другое, ироническое выражение – «строить замки в воздухе». Это выражение так или иначе фигурирует во многих языках и применяется по отношению к пустым, вздорным, ни на чем не основанным мечтаниям и проектам. На русский язык название рукописи, таким образом, можно перевести как «Воздушный замок».]», h?n lis?si katsoen n?ht?v?sti tar-kemman selityksen v?ltt?m?tt?m?ksi. »?lk??h?n nyt, ?lk??h?n nyt!» sanoi Palmu rauhoittavasti. »En p??se oikein juonesta kiinni. Mit? tekemist? Espanjalla on hiilikellarin kanssa?» Kirjailija Laihonen kiivastui hieman. »Miksi kirjassa pit?isi olla juoni?» h?n kysyi taistelunhaluisesti. »Ja nimi on vain vertauskuvallinen. Linna Espanjassa, tied?tteh?n, mit? se tarkoittaa?» »En, sit? en tied?», h?lmistyi Palmu vastaamaan. »Se on sanontatapa», selitti kirjailija Laihonen. »Jokaisella ihmisell? on oma ’linnansa Espanjassa’.» Tartuin Palmun hihaan, ennen kuin h?n ehti kielt?? sen omalta kohdaltaan. »Se tarkoittaa jotakin sellaista, mit? todellisuudessa ei ole.» »Niin juuri», sanoi kaunis tytt? ihailevasti, »eik? se ole hieno ajatus? Linna Espanjassa on jokaisen ihmisen toiveuni, salainen haave, unelma maasta, jota ei ole.» »Se on totta», vakuutin hiljaa ja kosketin viel? kerran Palmun hihaa. Mutta h?n nyk?isi k?sivartensa pois. »J?tet??n se!» h?n sanoi pingoittuneesti. H?nen silm?ns? olivat hiukan pullistuneet ja ??nens?vy kieli, ett? h?n k?rsi sisimm?ss??n. »Te siis haette k?sikirjoitustanne. Oletan, ett? se joka tapauksessa todellisuudessa on olemassa. Miksi luulette l?yt?v?nne sen juuri t??lt??» Komisario Palmun etusormi teki laajan kaaren kellaria ja hiililaareja osoittaen. Tyt?n vuoro oli nyt h?mmenty?, h?n huomasi nokiset k?tens? ja punastui tulipunaiseksi. »Min? —», h?n sanoi. »Me —», sanoi kirjailija Laihonen. Molemmat vaikenivat samalla kertaa, vilkaisivat toisiinsa ja alkoivat hilpe?sti nauraa. Palmu antoi heid?n nauraa, mutta h?nen synkk? katseensa muutti pian naurun v?kin?iseksi. Tytt? k?vi ?kki? vakavaksi. Ja Laihonen katsoi v?ltt?m?tt?m?ksi selitt??: »Juuri t??lt? en hae k?sikirjoitustani. Mutta neiti Vanteella oli minulle t?rke?? asiaa ja siksi tulimme t?nne kellariin, koska meill? ei ollut muutakaan paikkaa, miss? olisimme voineet rauhassa keskustella.» »Kuinka kauan olette istuneet t??ll? kellarissa?» kysyi Palmu rauhalliseksi pakottautuen. Mutta kysymyksen s?vy loukkasi neiti?. »Mit? se teihin kuuluu?» h?n huomautti tylysti ja k??ntyi taammak-si j??neen Batlerin puoleen. »Batler, mit? n?m? herrat oi-keastaan t??ll? tekev?t?» Batler aikoi vastata, mutta Palmu vaiensi h?net k?denliikkeell?. Synk?n totisesti h?n katsoi noihin molempiin. »Ettek? tosiaan tied?, mit? talossa on tapahtunut?» h?n kysyi ep?uskoisesti. Kirjailija Laihonenkin k?vi vakavaksi ja pudisti kummeksien p??t??n. Tyt?n kauniit silm?t laajenivat hiukan. »Mit? sitten on tapahtunut?» h?n kysyi ja h?nen ??ness??n oli vaistomaista pelkoa ja pahan aavistusta. Palmu vilkaisi kelloaan. »Sen saatte aivan kohta tie-t??», h?n sanoi suostuttelevasti, »mutta aika rient?? ja minun t?ytyy sit? ennen tehd? pari kysymyst? teille. Olen komisario Palmu poliisilaitoksen rikososastosta ja—» Palmu vaikeni yll?ttyen. Sill? tytt? kalpeni hitaasti huulia my?ten ja painautui kuin tukea etsien kirjailija Laihosta vasten. H?nen silm?ns? k?viv?t suuriksi ja tuijottaviksi. »En – en ymm?rr?», h?n sopersi heikosti. »Toivon, ettei teill? ole mit??n salattavaa?» sanoi Palmu viekkaasti. Ja sill? h?n saikin yliotteen[34 - И тут он таки взял верх.]. Sill? nyt tytt? punastui hitaasti ja h?mmentyi. »Ei, meill? ei ole mit??n salattavaa», h?n sanoi mahdollisimman vakuuttavasti ja koetti katsoa Palmua suoraan silmiin. »No, hyv?! Kirjailija Laihonen! Miten jouduitte t?nne?» »Tulin hakemaan k?sikirjoitustani», toisti Laihonen itsepintaisesti. Nyt Palmu hermostui: »Min?h?n sanoin jo, ett? j?tet??n se kirottu k?sikirjoitus toistaiseksi! Tarkoitan, miten on mahdollista, ett? oleilette talossa kuin kotonanne. Oletteko herra Rygseckin yst?vi??» »Olen ensimm?ist? kertaa t?ss? talossa», huomautti kirjailija Laihonen j?yk?sti ja loukkaantuneena. »Ja toistaiseksi tunnen talosta vain kellarin. Herra Rygseckin yst?v? en ole enk? haluakaan olla sen perusteella, mit? olen t?n??n saanut kuulla h?nest?. Sit? paitsi en edes tunne h?nt?.» Laihonen ep?r?i ja hermostui hiukan. »Tarkoitan, mahdollista on, ett? olen joskus tavannut h?net, mutta yleens? en koskaan tunne ket??n uudelleen. Minulla on kovin huono ihmismuisti.» »Ent? neiti – hm —?» kysyi Palmu tyt?n puoleen k??ntyen. Nyt Batler sekaantui keskusteluun kuin ajatellen esittelyn tarpeelliseksi. »Neiti Vanne! H?n on usein ollut vieraana talossa. H?n on vuorineuvos[35 - Горный советник, почетное звание (титул), которое в Финляндии присваивается видным деятелям промышленности.] Vanteen tyt?r!» Lopun h?n sanoi, ik??n kuin se olisi selitt?nyt kaiken ja taannut tyt?n persoonan[36 - Являлось гарантией, подтверждало личность девушки.]. Palmu kumarsi k?mpel?sti ja katsoi odottavasti tytt??n. »Min? – min? kyll? olin Brunon yst?vi? —», h?n aloitti. S?ps?hdimme kaikki. »Tied?tte siis —», aloitti Palmu ripe?sti. Tytt? h?mmentyi yh? enemm?n ja kalpeni uudelleen. H?n katsoi anovasti vuorotellen meihin jokaiseen. »Miksi katsotte minuun noin kummallisesti», h?n sanoi, »tarkoitan, ett? olin Brunon yst?vi? eilisiltaan asti. Mutta eilisen j?lkeen en halua en?? olla h?nen yst?v?ns?. Juuri siksi tapasin kirjailija Laihosen t??ll?. Mutta ensin mi-nun oli selitett?v? tilanne h?nelle ja siksi toin h?net t?nne kellariin. H?n onkin jo antanut minulle anteeksi.» »Niin, tietysti olen antanut teille anteeksi», vakuutti kirjailija Laihonen l?mpim?sti ja ny?k?ytti p??t??n kuin yst?v?llinen p?ll?. Palmu levitti k?si??n, katsoi ep?toivoisesti minuun ja ravisti p??t??n. »Hyv? on!» h?n sanoi. »Mutta te siis ainakin olette vanhoja tuttavia?» »Ei suinkaan!» torjui kirjailija Laihonen kummastuneena. »Mist? te sellaista p??ttelette? P?invastoin tapaan neiti Vanteen nyt oikeastaan ensimm?isen kerran. Tarkoitan, ett? tapasin tosin h?net jo viime lauantaina, mutta silloin en edes tiennyt, ett? h?n oli neiti Vanne. Tarkoitan, ett? oikeastaan —» H?nelt? j?i selitt?m?tt?, mit? h?n oikeastaan tarkoitti, sill? Palmu keskeytti p??t??n ravistaen hedelm?tt?m?n keskustelun. »J?tet??n sekin tuonnemmaksi», h?n sanoi alistuvasti. »P??asia on joka tapauksessa, miten kauan olette istuneet t??ll?. Se riitt?? aluksi.» Kirjailija Laihonen vilkaisi kelloaan ja h?mm?styi. »Kas vain, miten aika on kulunut», h?n huudahti. »Ajatelkaahan, neiti Vanne, kello on kohta kaksitoista. Tarkoitan, minun kelloni on kaksitoista, mutta se on nelj?nnestunnin edell?, jotten aina my?h?styisi joka paikasta.» Neiti Vanne huomasi Palmun k?rsim?tt?m?n ilmeen ja kiirehti selitt?m??n: »Meid?n piti tavata toisemme kello kymmenen ka-dulla talon edess?. Mutta kirjailija Laihonen oli tullut jo ennen m??r?aikaa.» »Olin niin hermostunut k?sikirj —», aloitti onneton kirjailija, mutta Palmun surmaava katse tapasi h?net ja h?n vaikeni ?kki? alkaen pelokkaasti hypistell? silm?lasejaan. »N?in h?net hiilikellarin luona puhelemassa hiiliauton kuljettajan kanssa», jatkoi neiti Vanne. »Kellarin ovi oli auki ja hiilimiehet l?htiv?t hakemaan uutta kuormaa. Puikahdimme t?nne sis??n ja selitin kirjailija Laihoselle kaiken ja aika kului aivan huomaamatta ja hiilimiehet palasivat ja toivat toisen kuorman emmek? viitsineet n?ytt?yty? heille p??st?ksemme ulos, vaan jatkoimme keskusteluamme. He alkoivat tyhjent?? s?kkej??n huomaamatta meit?, niin, ja nyt kai he ovat jo menneet, mutta meill? oli niin hauska keskustelu, ett? aivan h?mm?styimme teid?n tullessanne.» »Meill? oli tosiaan harvinaisen mielenkiintoinen keskustelu», vahvisti kirjailija Laihonen ihastuneesti. Katsoin solakkaa neiti Vannetta, h?nen tummia, s?teilevi? silmi??n ja soikeita kasvojaan, suuta, joka oli kuin punainen kukka, ja silkkiverhoisia s??ri?. Ja sitten katsoin pient? kirjailijaa, h?nen hajamielisi? kasvojaan ja viisaita p?ll?nsilmi??n, h?nen rypistynytt? pukuaan ja solmiota, joka oli luisunut vinoon. Enk? kuolemaksenikaan voinut k?sitt??, mit? hengenheimolaisuutta nuo kaksi olivat saattaneet keksi? toisissaan[37 - Хоть убей, я не мог понять, что они нашли друг в друге.]. Mutta eih?n se minuun kuulunut. »Olisittehan p??sseet sis??n tuosta ovesta!» Palmu n?ytti kylpyhuonek?yt?v??n viev?? rautaovea, joka oli j??nyt auki takanamme. »Mutta – se oli kai lukossa», aloitti neiti Vanne ep?r?iv?sti. »Ei se ollut lukossa», eh?tti kirjailija Laihonen auliisti vakuuttamaan. »Raotin ohimennen sit? tullessamme, kun hain rauhallista paikkaa keskusteluamme varten. Mutta n?in heti, ett? se vei talon asuttuun osaan, siell? oli vain tyhj? k?yt?v? ja matto ja portaat, eik? mieleeni juolahtaisikaan tunkeutua vieraaseen taloon kuin – kuin murtovaras, vaikka herra Rygseckin menettely mi-nua kohtaan oikeuttaisikin sellaiseen.» Tytt? punastui hitaasti. »Min? luulin sen olevan lukossa», h?n toisti ep?ilytt?v?n itsepintaisesti. »Tied?tte siis, minne ovi vie?» kysyi Palmu v?linpit?m?tt?m??n s?vyyn. Tytt? ep?r?i jostakin syyst? aivan ilmeisesti. »Ti-tied?n kyll?», h?n sopersi. »Siell? on k?yt?v? ja ovi, josta p??see talon taakse, ja – ja – Brunon kylpyhuone ja yl?kertaan ja halliin viev?t portaat. Mutta —» Komisario Palmu ei ollut kiinnitt?vin??n mit??n huomiota t?h?n paljastukseen, joka osoitti, miten perusteellisesti tytt? oli selvill? talon yksityiskohdista. »Joka tapauksessa», h?n sanoi rauhoittavasti, »tahtoisin l?hinn? p??st? selville, k?yttik? kukaan t?t? ovea t??ll? istu-essanne. Tarkoitan, tuliko sielt? ket??n – tai saattoiko joku – esimerkiksi toinen koksimiehist? – menn? sis??n siit??» Laihonen ja tytt? katsoivat ep?r?iv?sti toisiinsa. »Tjaa – tuskin – luulisin melkein, ettei —», arveli kirjailija kaikkea muuta kuin varmana asiastaan. »Minun k?sitt??kseni joku olisi aivan hyvin voinut hiipi? ohitsemme», huomautti tytt? yll?tt?v?n innokkaasti. »Meh?n olimme niin syventyneet keskusteluumme, ettemme huomanneet edes teid?n tuloanne, ennen kuin puhuttelitte meit?. Ja teit? on nelj?.» Palmu ny?kk?si, se oli totta, h?n ny?kk?si toisenkin kerran ja vajosi mietteihins?. Seurasi kiristyv? ??nett?myys. Tytt? avasi jo suunsa koko ajan h?neen katsoen, mutta ei rohjennutkaan kysy? mit??n. Kirjailija Laihonen ysk?hti anteeksipyyt?v?sti. »Jos viel? saan palata ?skeiseen», h?n aloitti ujosti. »Sanoitte, herra Palmu, olevanne komisario poliisilaitoksen rikososastosta. Se on hyvin kummallinen – tar-koitan, mielenkiintoinen sattuma, sill? neiti Vanne ja min? keskustelimme juuri rikoksesta!» S?ps?hdin. Mutta kirjailija Laihonen siveli hajamielisesti leukaansa ja jatkoi kuin omaa ajatuksenjuoksuaan seuraten: »Mutta kuka heist? kutsui poliisin? Sit? en k?sit?. Rikoksenhan piti olla niin t?ydellinen, ettei asianomainen voisi vedota poliisiin.»[38 - Преступление должно было быть идеальным, таким, чтобы пострадавший не мог обратиться в полицию.] Olin niin tyrmistynyt n?ist? sanoista, ett? minut olisi voinut iske? ruohonkorrella kumoon. Palmukin yll?ttyi. »Asianomainen?» h?n toisti kysyv?sti. »Asianomainen ei tosiaankaan voi h?lytt?? poliisia, sill? h?n makaa nyt ruumishuoneessa.» »Ruu-ruumishuoneessa!» kertasi neiti Vanne. H?nen molemmat k?tens? kohosivat suulle, kasvot kiristyiv?t pelosta rumiksi ja h?n horjui askelen taaksep?in. Kirjailija Laihonen kiersi k?sivartensa h?nen ymp?rilleen ja katsoi vihaisesti komisario Palmuun: »Mit? – mit? huonoa pilaa t?m? on?» Palmu suuttui. »Bruno Rygseck on kuollut», h?n sanoi tylysti. »H?n makaa nyt ruumishuoneessa. H?n hukkui omaan kylpyammeeseensa teid?n t??ll? jutellessanne.» Tytt? ?nkytti: »Si-siin? tapauksessa Bruno ei siis voittanutkaan. Siin? tapauksessa siis —» »Sep? oli kummallinen loppu koko tuolle mielett?m?lle rikossarjalle!» sanoi kirjailija Laihonen h?mm?styksest? lamautuneena. »Loppu?» toisti Palmu kysyv?sti. »Minusta olemme vasta alussa!» Mutta h?nen ivansa meni hukkaan, sill? kirjailija Laihonen oli niin syventynyt omiin ajatuksiinsa, ettei edes kuullut h?nen sanojaan. »En voi mit??n sille», h?n sanoi hyvin vakavasti, »ett? t?m? on minun mielest?ni ik??n kuin taivaan tuomio leikittelyst? ihmissielun pahoilla voimilla.» »Ta-taivaan tuomio!» en voinut olla sanomatta ??neen, sill? vanhaneiti Rygseck oli sanonut aivan samat sanat ensimm?iseksi salissa kuullessaan Brunon heitt?neen henkens?. Mutta komisario Palmu palasi tarmokkaasti p??asiaan. »Te siis v?it?tte», h?n sanoi ep?ilev?sti, »ettette muka tienneet sit?? Ettek? ole koko aikana kuulleet tai n?hneet mit??n erikoista?» »Se on hirve?t?, se on kammottavaa!» sanoi tytt?. »Me istuimme t?ss? melkein vieress?.» »Ja meid?n vieress?mme surmattiin ihminen, h?nen ruumiinsa vietiin pois, emmek? me kuulleet mit??n, me vain juttelimme», sanoi kirjailija Laihonen kammoksuen. »Se on – se on anteeksiantamatonta.» »Surmattiin?» toisti Palmu kysyv?sti. »Surmattiin?» kirjailija Laihonen h?mmentyi. »Niinp? tietenkin. Niinh?n juuri ?sken sanoitte. Seh?n on vain johdonmukainen tulos h?nen kammottavasta leikist??n. Joku oli ovelampi h?nt?.» »En suinkaan sanonut, ett? h?net olisi surmattu», vastusti Palmu. »Sanoin vain, ett? h?n hukkui omaan kylpyaltaaseensa.» Batler ysk?hti hiukan ja astui esiin vinosti kumartaen. »Herra Rygseck nautti eilen illalla – hm – melko runsaasti v?kijuomia, niinkuin neiti Vanne hyvin tiet??. On syyt? olettaa, ett? h?nen jalkansa olivat ep?varmat viel? t?n? aamuna. Kylpyhuoneessa h?n liukastui saippuaan, putosi altaaseen ja l?i pudotessaan p??ns? niin pahasti, ett? hukkui, ennenkuin osattiin ajatella onnettomuuden tapahtuneen ja p??stiin auttamaan h?nt?.» »Ah, niink??» sanoi tytt? ja h?nen kasvonsa kirkastuivat ja olivat j?lleen kauniit. Ei ollut ep?ilyst?k??n, ett? h?n tunsi sanomatonta helpotusta. »Olin – olin hupsu, kun pel?styin!» »Batler puhuu kuin Dickens», huomautti Palmu ja katsoi tarkkaavasti tytt??n. Kirjailija Laihonen tuijotti h?m?h?kinverkkoon muuratussa kellarinnurkassa. »Omituista», h?n sanoi hajamielisesti, »omituista juuri eilisillan j?lkeen. Taivaan tuomio, niinkuin sanoin!» »Eilisilta mahtoi tosiaan olla iltojen ilta[39 - Вчерашний вечер, видимо, действительно был каким-то особенным.]», arveli komisario Palmu ivallisesti. »Minun t?ytyy n?ht?v?sti saada siit? hieman enemm?n tietoja. Tied?n, ett? talossa oli illalla my?h?isi? vieraita, v?kijuomia nautittiin runsaanpuoleisesti ja leikiteltiin, niinkuin kirjailija osuvasti sanoi, ihmissielun pahoilla voimilla. Ketk? kaikki olivat l?sn? – hm – kutsuissa?» Batler ryk?isi hienovaraisesti. »Kaikki muut, paitsi eronnut rouva Rygseck», h?n sanoi yll?tt?v?sti. »Kaikki?» Komisario Palmu per??ntyi askelen. »Aivan niin», vakuutti Batler j?rk?ht?m?tt?m?sti. »Vanhaneiti Rygseck tosin saapui muita my?hemmin ja viipyi vain tuokion, mutta h?net voi silti laskea – hm – huomattavassa m??r?ss? l?sn?olleeksi.» Neiti Vanne tirskahti hiukan, ik??n kuin olisi muistanut jotakin huvittavaa, mutta hillitsi heti itsens?. »Kirjailija Laihonen sanoi juuri, ettei h?n koskaan aikaisemmin ole k?ynyt talossa!» huomautti Palmu katsoen rankaisevasti pieneen kirjailijaan. Mutta Batler ysk?hti j?lleen hienovaraisesti, ennen kuin kirjailija ehti vastata. »Minulla on syyt? olettaa», h?n huomautti, »ett? kirjailija Laihonen oli niin sanoakseni henkisesti l?sn?. H?nen k?sikirjoituksellaan oli tietty osuutensa illan – hm – ohjelmassa.» Palmu ravisti p??t??n kuin ?rtynyt h?rk?. »Vanhaneiti Rygseck, insin??ri Vaara», h?n laski sormillaan, »neiti Ryk?m?, nuoriherra Ryk?m? ja neiti Vanne siis vierailivat eilen illalla talossa.» »Juuri niin», my?nsi Batler. »He kaikki olivat ruumiillisesti l?sn?.» »Eik? muita?» »Ei, ei muita.» Batlerin ilme osoitti, ett? h?n piti lueteltuja vieraita t?ysin riitt?v?n? m??r?n?. »Eilen illalla leikittiin ja t?n? aamuna selvitet??n yksityisasioita», tuumi Palmu. »Niin, neiti Vanne, sattuu niin kummallisesti, ett? eilisillan muut vieraat jo istuvat salissa ja te vain en?? puututte. Minun t?ytynee nyt kehoittaa teit? molempia siirtym??n sinne mukavammille istuimille, kunnes —» »Mutta k?sikirjoituk —», aloitti kirjailija Laihonen. Ja h?net keskeytti vuorostaan nuoriherra Ryk?m?, joka loikkasi alas kellariin k?yt?v?n portailta ja tervehti ilahtuneena neiti Vannetta osoittamatta pienint?k??n yll?ttymisen merkki?. »Hei, Irma!» h?n ulvahti. »Tule saliin ottamaan ryyppy. T?m? on j?nnitt?v?mp?? kuin pokeri v?risarjalla[40 - Это интереснее, чем покер с флешем на руках.]. Kai kuulit jo, ett? Bruno on heitt?nyt veivit?[41 - Ты уже небось слышала, что Бруно отбросил копыта?]» Insin??ri Vaara vaiensi h?net ja tuuppasi h?net tielt??n astuessaan komisarion luokse. »Hyv? komisario», h?n sanoi Palmulle, »t?m? on sent??n v?h?n liikaa. Kuolemantapaus aiheuttaa koko joukon toimenpiteit? ja naiset k?yv?t k?rsim?tt?miksi. Minunkin olisi jo aikaa pi-t?nyt olla konttorissani. Ettek? voisi hiukan kiirehti?!» H?n pakottautui puhumaan verraten kohteliaasti, vaikka n?ki, ett? h?nen mieless??n kuohui. Neiti Vanteeseen h?n vilkaisi j?yk?sti, kuin t?m? olisi ollut ilmaa, ja kirjailija Laihoseen h?n ei suvainnut kiinnitt?? pienint?k??n huomiota. »Tied?n, tied?n», sanoi Palmu n?yr?sti. »Min? olen vain t?llainen vanha k?ntys ja k?sityskykyni on hidas. Mutta jos insin??ri voi malttaa mielens? viel? muutamaksi minuutiksi, niin menemme yhdess? kylpyhuoneeseen, jotta saamme asian aivan selv?ksi.» Mutta Palmu ei mennyt kylpyhuoneeseen. Noustuamme kellarista k?yt?v??n h?n pys?htyi v?likk??n kylpyhuoneen ovelle ja k??ntyi j?lleen selitt?v?sti insin??ri Vaaran puoleen: »Batler tosin selitti minulle jo, miten mursitte oven, mutta muuan seikka j?i minulle viel? ep?selv?ksi. Ettek? tahtoisi, kun kerran kaikki kolme satumme olemaan t?ss?, asettua juuri samoihin asentoihin ja toimia samalla tavoin kuin teitte aamulla. Tarkoitan, ett? koettaisitte niin tarkasti kuin mahdollista j?ljitell? liikkeit?nne ja tehd? kaiken samalla tavoin kuin silloin.» »Mit? se hy?dytt??», sanoi insin??ri Vaara ja ty?nsi mielenosoituksellisesti k?tens? housuntaskuihin. »Typer??! En ole mik??n komediantti.» Mutta nuoriherra Ryk?m? tuli avuksemme, h?nest? ilmeisesti kaikki oli hyvin hauskaa ja j?nnitt?v?? ja mi-nussa her?si ep?ilys, ett? h?n oli ohimennen tullut nauttineeksi toisenkin ryypyn salissa. »?l? r?hj??, Erik!» h?n sanoi ja nyk?isi innostavasti insin??ri? hihasta. »Se on kaikki aivan ool’rait! Kaikissa salapoliisiromaaneissa tehd??n niin. Se kuuluu asiaan. Se on sit?, mit? tarkoitetaan sanalla alibil» Komisario Palmu hym?hti, h?n oli jo aikaisemmin muodostanut k?sityksens? Aimo Ryk?m?n j?rjenlahjoista, sill? niist? ei voinut erehty?. H?n ty?nsi kirjailija Laihosen ja neiti Vanteen sivummaksi, mutta ei – kumma kyll? – k?skenyt heit? poistumaan saliin. Itsekin h?n v?istyi syrjemm?ksi, niin ett? kylpyhuoneen ovi j?i esille toimintaa varten. »Typer??!» toisti insin??ri Vaara viel? kerran, mutta nousi kuitenkin vastahakoisesti halliin vieville portaille Aimo Ryk?m?n ja Batlerin j?ljess?. Siell? he j?rjestyiv?t vaihtaen muutaman sanan kesken??n puoli??neen ja as-tuivat sitten alas kylpyhuoneen ovelle kiirehtiv?n? jonona. Insin??ri Vaara koputti oveen ja kumartui kuuntelemaan, Aimo Ryk?m? tunki h?nen rinnalleen ja yritti h?nkin koputtaa, mutta insin??ri ty?nsi h?net sivuun ja markkeerasi hartiallaan oven sys??mist? auki. Sitten h?n per?ytyi, otti pari askelta vauhtia ja potkaisi oven auki. Batler kiersi samassa hetkess? s?hk?nappulaa ja yhten? rykelm?n? he t?rm?siv?t sis??n kylpyhuoneen huikaisevaan valoon. Neiti Vanne oli hyvin kalpea ja piti tiukasti kiinni ha-jamielisesti tuijottavan kirjailija Laihosen k?sivarresta. Tilanne ei minustakaan ollut mill??n tavoin hauska. Tuossa ??nett?m?ss? hy?kk?yksess? oli jotakin kaame-an suggestiivista, niin ett? hyvin saattoi kuvitella ruumiin yh? kelluvan altaassa tummanpunaisen kylpytakin kietomana. Insin??ri Vaara palasi otsa rypyss? ja syv?n vastenmielisyyden ilme lujan miehekk?iss? kasvoissaan. »Oletteko nyt tyytyv?inen?» h?n kysyi ivaansa salaamatta. »Joko k?sityskykynne leikkaa?»[42 - Теперь до вас дошло?] »Leikkaa, kyll? se jo leikkaa!» my?nsi Palmu hiljaisesti. »Mutta oletteko tosiaan aivan varma siit?, ett? kaikki tapahtui juuri niinkuin ?sken?» Insin??ri ny?kk?si j?yk?sti. My?s Batler ja nuoriherra ny?kk?siv?t vilkaistuaan ensin kysyv?sti toisiinsa. »Niin, kiinnitin huomiota siihen jo Batlerin ensimm?isell? kertaa n?ytt?ess?, miten kaikki tapahtui», sanoi Palmu venyttelev?n tyynesti. »Eik? teid?n huomiotanne kiinnit? muuan hyvin merkillinen seikka?» Insin??ri Vaara avasi suunsa kuin sanoakseen jota-kin. Sitten h?n ?kki? k??ntyi viel? kerran katsomaan kylpyhuoneeseen. H?n katsoi Batleriin ja Batler katsoi h?neen, mutta kumpikaan ei sanonut mit??n. »Mutta ettek? k?sit?, hyv?t ihmiset!» kyll?styi Palmu. »Kylpyhuoneessa palaa valo!» Nelj?s luku Seurasi tuokion h?mm?stynyt ??nett?myys. Sen keskeytti ensimm?iseksi Aimo Ryk?m?. »Palaa valo, palaa valo!» h?n toisti. »Tietysti kylpyhuoneessa palaa valo. Eih?n Bruno pime?ss? kylpenyt.» »Siin? juuri on asian ydin», selitti Palmu lempe?sti. »Batler kiersi s?hk?nappulaa, mutta siit? huolimatta valo palaa kylpyhuoneessa.» »?lk?? nyt olko b?bi, hyv? mies!» sanoi Aimo Ryk?m? ravistaen suopeasti p??t??n. »Tietysti valo paloi kylpyhuoneessa, koska Batler kiersi s?hk?nappulaa. Siin? juuri on vitsi koko s?hk? valaistuksessa! Kun kiert?? s?hk?nappulaa, niin valo syttyy palamaan, hah-hah!» Mutta insin??ri Vaara ei nauranut. Syv?t rypyt olivat painuneet h?nen otsaansa ja h?nen kasvonsa olivat kuin hetkess? laihtuneet. My?s Batler oli kohottanut valppaasti katseensa. »Juuri niin, Batler», sanoi komisario Palmu my?t?tuntoisesti. »Te kiersitte vaistomaisesti s?hk?nappulaa, niinkuin olette tottunut tekem??n joka aamu menness?nne kylpyhuoneeseen ja poistuessanne sielt?. Jokainen, joka on tottunut siihen, ett? s?hk?nappula on kylpyhuoneen ulkopuolella oven vieress?, tekee vaistomaisesti niin. Mutta siit? huolimatta valo paloi kylpyhuoneessa, kun t?rm?sitte sis??n.» Insin??ri Vaaran itsehillint? petti. »Kirottua l?rp?tyst?!» h?n kivahti. »Min? en n?hnyt Batlerin kiert?v?n s?hk?nappulaa, kun mursimme oven.» »Mutta Batlerhan kiersi s?hk?nappulaa», vastusti Aimo Ryk?m? innokkaasti. »Ihan varmasti h?n kiersi s?hk?nappulaa juuri silloin, kun potkaisit oven auki. Muistan sen aivan hyvin nyt, kun muistelen.» Suonet pullistuivat hiukan insin??ri Vaaran ohimoissa, kun h?n astui aivan Aimo Ryk?m?n eteen, katsoi tiukasti h?nt? silmiin ja sanoi merkitsev?n painokkaasti: »Aimo, ?l? ole niin kirotun hullu, ett? hourailet tuollaista. Kaikkihan oli silloin yht? ainoata myll?kk??. Sin?etn?hnyt Batlerin kiert?v?n s?hk?nappulaa.» »Mutta min? n?in, ihan selv?sti n?in», vastusti Aimo Ryk?m? loukkautuneena. »Totta kai sen tied?n, kun itse n?in.» »Batler!» sanoi komisario Palmu ter?v?sti. »K?sit?tte varmaan, mist? on kysymys. Kiersittek? s?hk?nappulaa insin??ri Vaaran potkaistessa oven auki? Harkitkaa tar-kasti.» Batler tuijotti kuin hypnotisoituneena suoraan Palmuun. H?nen kasvonsa olivat harmaankalpeat. »Herra komisario», h?n sanoi matalalla, kiristyneell? ??nell?. »Vanhasta tottumuksesta kiersin vaistomaisesti s?hk?nappulaa. Juuri silloin en tullut lainkaan ajatelleeksi, mit? se merkitsi.» »Mutta mit? se sitten merkitsee?» tulistui Aimo Ryk?m? kysym??n. »En lainkaan tajua, mit? te oikein jaarittelette. S?hk?nappula sinne tai t?nne, te puhutte siit? aivan kuin koko maailma tuossa paikassa menisi kumoon sen takia.» Kukaan ei kiinnitt?nyt huomiotaan h?neen, sill? insin??ri Vaara meni Batlerin luokse ja las-ki k?tens? h?nen olkap??lleen. »Hyv? Batler!» h?n sanoi vetoavasti. »Olimme kaikki j?nnityksest? hermostuneita, kaikki oli pelkk?? myll?kk??, teid?n on mahdoton muistaa tarkasti tuollaista v?h?p?t?ist? pikkuseikkaa. T?st? seuraa vain rettel?it?, kuulustelu toisensa j?lkeen, ik?vyyksi? meille kaikille, niin, Batler, ei v?himmin teille itsellenne. Luuletteko to-siaan voivanne vannoa, ett? kiersitte s?hk?nappulaa?» Batler katsoi ensin h?neen, sitten Palmuun. »Kyll?, insin??ri», h?n sanoi j?rk?ht?m?tt?m?n kohteliaasti, »voin vannoa, ett? kiersin s?hk?nappulaa.» Vaara nyk?isi ?kki? k?tens? h?nen olkap??lt??n. »Ahaa, te olette sellainen, Batler!» h?n sanoi ilke?sti korostaen. »Hyv? on! Mutta pelk??n, ett? itse joudutte eniten t?st? k?rsim??n. Tied?n teist? ja menneisyydest?nne yht? ja toista. Ja sattumalta muistan aivan varmasti, ett? ette kiert?nyt s?hk?nappulaa. Olen hyvin huvittunut n?kem??n, kumman todistus painaa enemm?n vaa’assa, teid?n vai minun. Sill? olen aivan varma, ett? my?s Aimo tarkemmin harkittuaan yhtyy minuun todistukseeni.» »Mutta Erik-hyv?!» aloitti Aimo Ryk?m? k?rsiv?sti. »En lainkaan jaksa k?sitt?? —» H?nen lauseensa keskeytyi, sill? kaikkien katseet kohdistuivat halliin vieviin portaisiin. Vanhaneiti Amalia Rygseck tuli sielt? ryhdikk??n?, leuka pystyss? ja h?nen kiivaista askeleistaan ja ilmeist??n n?ki huonokin havannoitsija, ettei h?n suinkaan ollut hyv?ll? tuulella. »Insin??ri Vaara!» h?n sanoi. »Mit? t?m? merkitsee? L?hetin teid?t t?nne kiirehtim??n poliisia, ja sen sijaan te j??tte itse t?nne aikaanne kuluttamaan. Minun on p??st?v? kotiin, minun on hankittava surupuku ja -harso. Minun on neuvoteltava veljeni kanssa hautauksesta. Minulla on tuhat asiaa toimitettavana ja t??ll? vain lorvaillaan.»[43 - Мне нужно переделать тысячу дел, а здесь все только бездельничают.] H?n k??ntyi Batlerin puoleen ja t?kk?si h?nt? vat-saan sateenvarjollaan. »Ja Batler! Teill? ei ole t??ll? mi-t??n tekemist?. Sit? paitsi hautakaan ei viel? ole valmis. Tahdon n?hd? sen, ennen kuin l?hden.» »Heti, neiti, aivan heti!» sanoi Batler. »Hauta —?» sanoi komisario Palmu. »Mutta Batler —», yritti insin??ri Vaara. »Suu kiinni!» sanoi Amalia Rygseck. Ei ollut ep?ilyst?k??n, ett? h?n oli ottanut toistaiseksi johdon k?siins?. Palmu kohautti avuttomasti olkap?it??n ja ny?kk?si Batlerille, joka luisui ??nett?m?sti tiehens?. »T??ll? on vieraita!» huomautti neiti Rygseck tylysti ja osoitti sateenvarjollaan neiti Vannetta. »Neiti Vanne», sanoi Palmu ja lis?si vaistomaisesti: »Vuorineuvos Vanteen tyt?r.» Amalia Rygseck suvaitsi aavistuksen verran hymyill?. »Muistan n?hneeni ohimennen teid?t eilen illalla, kun Bruno k?ytt?ytyi niin ep?miellytt?v?sti. Ent? t?m? herra? Mit? h?n t??ll? tekee?» Kirjailija Laihonen kavahti taaksep?in sateenvarjon tielt?. »Kirjailija Laihonen on sattumalta joutunut paikalle —», aloitti Palmu, mutta nyt oli vanhanneidin vuoro per?yty? askel. »Kirjailija Laihonen!» h?n sanoi eik? h?nen ??nens? kuvastanut ainakaan iloista yll?ttymist?. »Kulttuurikriitikko!» Kirjailija Laihonen kumarsi h?mill??n. Vanhaneiti tuumi tuokion. »Olen lukenut er??n kirjanne!» h?n sanoi sitten. »Todellakin?» ilahtui Laihonen ja koetti hymyill?. »Ja luettuani poltin sen!» kertoi vanhaneiti tyynesti. H?n tuijotti Laihoseen ja hetki hetkelt? kummeksivampi ilme kohosi h?nen kasvoihinsa. »Tuollainen pieni hyypi?!» h?n sanoi sitten puoli??neen melkein lempe?sti ja h?nen puolustuksekseen voi sanoa, ettei h?n luultavasti tiennyt puhuvansa ??neen. Kirjailija Laihonen h?tk?hti rajusti, punastui ja alkoi hermostuneesti hypistell? silm?lasejaan luoden apua anovan katseen komisario Palmuun. Neiti Vanne puristi yst?v?llisesti h?nen k?sivarttaan ja hymyili h?nelle kuin osoittaakseen, ettei h?nen arvolleen sopinut kiinnitt?? huomiota tuollaisen vanhan linnunpel?ttimen sanoihin. Vanhaneiti muisti asiansa ja k??ntyi ?ke?sti Palmun puoleen. »Kuulkaahan, hyv? mies!» h?n sanoi. »Mit? te oikeastaan t??lt? en?? haette?» Komisario Palmu katsoi h?neen ja vilkaisi sitten arvostelevasti kylpyhuoneen oveen. »T?ll? hetkell? haen l?hinn? noin seitsem?nkymmenen sentin pituista langanp?tk???» h?n sanoi kunnioittavasti. Amalia Rygseck h?tk?hti, h?nen ulkonevat silm?ns? pullistuivat entist? enemm?n ja koko h?nen varmuutensa j?rkkyi. »Mies on mielenvikainen!» h?n parahti pel?styksest? kime?ll? ??nell?. Minulla ei my?sk??n ollut aavistusta Palmun sanojen tarkoituksesta, mutta Kokin silmiss? n?in valpastuvan ilmeen ja h?n ny?kk?si itsekseen p??t??n. »Ja asioiden t?ss? vaiheessa», jatkoi Palmu tyynesti, »minun on my?s saatava selville, miksi t??ll? juuri t?n? aamuna on n?in ihmetelt?v? v?enkokous. Mit? asiaa esimerkiksi insin??ri Vaaralla oli herra Rygseckille?» Insin??rin kasvot vavahtivat ja k?det puristuivat nyrkkiin. Oli ilmeist?, ettei h?n en?? voinut eik? tahtonut hillit? itse??n. »Ei niin, ett? se lainkaan kuuluisi teihin, komisario», h?n sanoi vihasta vapisevalla ??nell?, »mutta minulla ei ole mit??n salattavaa! Ja siksi voin mielihyvin kertoa, ett? tulin t?nne t?n? aamuna iske?kseni Bruno-herran leuan sijoiltaan, muuratakseni h?nen silm?ns? umpeen, sanalla sanoen, antaakseni h?nelle sellaisen selk?saunan, ett? h?n kerrankin muistaisi saaneensa. Riitt??k??» Tuskin sanat olivat kajahtaneet loppuun, kun Amalia Rygseck v?litt?m?n tunteensa pakottamana astui h?nen luokseen, ojensi h?nelle luisevan petolinnunkouransa ja sanoi kasvot hymyyn sulaen: »Insin??ri Vaara! Sallikaa paljon k?rsineen vanhan naisen puristaa k?tt?nne. Te olette kunnian mies!» Ja h?n ravisti l?mpim?sti insin??ri Vaaran h?mm?styksest? herpaantunutta k?tt?. Mutta Palmu halusi k?ytt?? hyv?kseen Vaaran avomielist? mielentilaa. »Te tulitte taloon klo 9.45, insin??ri Vaara!» h?n sanoi toteavasti. »Miten kulutitte aikanne odottaessanne herra Rygsecki??» Insin??ri katsoi kysyv?sti Amalia Rygseckiin. Kysymys ei ilmeisesti ollut h?nelle mieluinen. Mielenkuohu alkoi talttua ja h?n palasi varovaiseen, harkitsevaan s?vyyns?. »Batler sanoi tullessani is?nt?ns? jo nousseen ja men-neen kylpyyn», h?n aloitti ep?r?iv?sti. »En ole tottunut t?ysin luottamaan Batlerin sanoihin. Sit? paitsi asiani oli yksityist? laatua, eik? minulla ollut halua tavata muita ihmisi?. Niinp? menin suoraan yl?kertaan ravistaakseni Brunoa niskasta, mutta h?n ei ollut en?? makuuhuoneessaan. Siksi palasin alakertaan ja menin saliin odottamaan. Ehk? – ehk? pelk?sin hieman omaa kiivauttani.» »Ent? miten kauan arviolta viivyitte t?ll? matkalla?» kysyi Palmu itsepintaisesti. Insin??ri Vaara tuumi, punastui hieman ja ep?r?i j?lleen ilmeisesti. »Luullakseni kymmenisen minuuttia», h?n tunnusti vastahakoisesti. »Hm», arveli Palmu ja kohotti kulmakarvojaan. »Olitteko tosiaan niin kauan poissa?» kysyi vanhaneiti Rygseck hieman kummastuneena sekaantuen keskusteluun. »Eip? silti, Alli-rouvalla ja minulla oli siksi t?rke?? keskusteltavaa, ett? aika saattoi kulua huomaamatta.» »Rohkenenko kysy? —?» aloitti Palmu anteeksipyyt?v?sti Amalia Rygseck seiv?sti h?nen katseellaan. »Koska kerran olemme n?in pitk?ll?, tahdon olla yht? suora kuin insin??ri Vaara. Ei ole mit??n syyt? salata, ett? Alli – hm – rouva Rygseck ja min? neuvottelimme parhaasta ja nopeimmasta menettelytavasta Brunon saattamiseksi holhouksen alaiseksi! Sit? varten pyysin h?net mukaani t?n? aamuna Brunoa tapaamaan. Aioimme viimeisen kerran hyv?ll? saada Brunon suostumaan laitoshoitoon.» Se oli nyt sanottu ja h?n katsoi voitonriemuisesti ymp?rilleen. »Mutta t?ti —!» sanoi Aimo Ryk?m? soimaavasti. »Suu kiinni, Aimo! Sinulla ei ole mit??n syyt? puolustella Brunoa. Pid? vain itse varasi!» Komisario Palmu puuttui puheeseen: »Insin??ri Vaara oli siis kymmenisen minuuttia poissa ja palasi sit-ten saliin. Liikkuiko kukaan hallissa sin? aikana?» h?n kysyi k?rsiv?llisesti. »Salin ovi oli kiinni, hallista tuli kylm??!» selitti van-haneiti j?yk?sti. »Sit? paitsi keskustelimme, niinkuin jo sanoin. Min? ainakaan en kuullut mit??n. Mutta miksi sit? kysytte?» Insin??ri Vaara ei voinut en?? hillit? maltittomuuttaan. »Komisario Palmu!» h?n sanoi kylm?sti. »Lienen jo selitt?nyt k?yntini tarkoituksen ja kaiken muun, mit? minulta voitte vaatia. Minun on nyt ehdottomasti jouduttava konttoriin! Hyv?sti!» H?n kumarsi nopeasti ja k??ntyi l?hte?kseen. Mutta Palmu kiirehti pid?tt?m??n h?nt?. »Seis!» h?n huudahti. »Pieni hetkinen viel?. Sanoin jo etsiv?ni er?st? langanp?tk??. Nyt olisi oman itsenne kannalta selvint?, jos an-taisitte apulaiseni tarkastaa taskunne, ennen kuin l?hdette. Sen j?lkeen minulla ei ole mit??n poistumistanne vastaan.» Kysymyksen vaikutus oli yll?tt?v?. Insin??ri Vaara punastui ensin vihasta, mutta sitten h?nen kasvonsa kalpenivat siin? m??rin, ett? niiden pohjan harmaus paistoi luonnottamana ihon ruskeutta vasten. »Se – se on loukkaus!» h?n ?nkytti vihdoin ep?varmasti. »Saatte – saatte viel? vastata t?st?. Luulen, ett? tapaamme uudelleen pikemmin kuin uskottekaan!» »Kunhan olette ehtinyt kieli? kaiken johtaja Rygseckille, korkealle esimiehellenne, eik? niin?» sanoi Palmu tyynesti. »Te siis ette anna tarkastaa taskujanne?» Vaara ei katsonut kysymyst? en?? vastaamisen arvoiseksi. H?n k??ntyi ja t?rm?si vihasta suunniltaan yl?s portaita. Portaiden yl?p??ss? h?n oli v?h?ll? kaataa Airi Ryk?m?n, joka juuri oli tulossa hallista. »Erik!» huudahti tytt? ja tarrautui h?nen k?sivarteensa. »Minne sin? juokset? Mit? on tapahtunut?» Mutta insin??ri Vaara tempautui ep?kohteliaasti irti h?nen otteestaan ja sys?si h?net sein?? vasten. »Oh, painu hiiteen!» h?n sanoi sanomaton kyll?stys ja k?rsimys ??ness??n ja h?visi n?kyvist?. Tytt? j?i kalpeana tuijottamaan h?nen j?lkeens?. »Mit? on tapahtunut?» h?n kysyi sitten k??ntyen meihin p?in ja puristaen ep?toivoisesti nyrkkej??n rintaansa vasten. »Mik? Eriki? vaivaa?» Aimo Ryk?m? katsoi n?ht?v?sti, ett? h?nt? oli jo tar-peeksi laiminly?ty. »Erik on b?bi!» h?n ilmoitti valaisevasta »Pelk??n, ett? t??ll? moni muukin on b?bi! Min? en ymm?rr? mit??n, eik? kukaan selit? minulle mit??n.» Mutta h?n sai edelleen k?rsi? viattomasta tiet?m?tt?myydest??n, sill? samassa kurkisti insin??ri Vaara vie-l? kerran hallin ovesta portaihin. H?n oli menossa, h?nell? oli jo hattu p??ss? ja h?n puristi tiukasti hansikkaita k?siss??n. »Airi!» h?n sanoi pakottaen ??nens? luonnottoman tyyneksi. »Varo jokaista sanaa, mink? sanot. Sinun ei tar-vitse selitt?? mit??n, ellet itse tahdo. Komisariolla ei ole oikeutta kiusata sinua.» »Enh?n min? —», aloitti tytt? ?rtyneesti, mutta ovi paiskautui kiinni kesken sanojen. Insin??ri Vaara meni jo ja tytt? puraisi huultaan harmin ja n?rk?styksen kyynelet ruskeissa silmiss??n. Sitten uhma nousi h?nen kasvoihinsa, h?n viskasi kopeasti niskaansa. »Aimo!» h?n sanoi. »Mist? on kysymys?» »S?hk?nappulasta», sanoi Aimo ylenkatseellisesti. »Batler kiersi s?hk?nappulaa ja min? n?in sen, mutta Erik kielt?? minua sanomasta, ett? n?in, miten Batler kiersi s?hk?nappulaa. Itse h?n ei muka n?hnyt, mutta tietysti h?n n?ki. Kaikki ovat aivan b?bej?. Koko juttu on aivan em?b?bi.» H?n olisi luultavasti jatkanut s?hk?nappulan vatkaamista, ellei Amalia Rygseck olisi l?v?ytt?nyt h?nt? sormille sateenvarjon nupilla. »Mit? poika hourii s?hk?nappulasta», h?n tiuskaisi hermostumisesta kime?ll? ??nell?. »Menn??n pois t??lt?, menn??n saliin mukavammille istuimille», sanoi Palmu vaivautuneesti. Mutta se oli erehdys. »T?m? on minun taloni!» huomautti vanhaneiti Rygseck j??t?v?sti. »Tarkoitan, t?m? on veljenpoikani talo ja teill? ei ole oikeutta m??r?ill? t??ll?.» »Keskustelkaamme aivan rauhallisesti asiasta», eh-dotti Palmu hyv?nsuovasti ja yritti tarjota k?sivarttaan neidille auttaakseen h?nt? yl?s portaita. »Rauhallisesti?» toisti Amalia Rygseck ivallisesti ja torjui halveksivasti tarjotun k?sivarren. »Pyyd?n vain kysy?, kumpi meist? on rauhallisempi, te vai min?? Kumpi meist? aiheuttaa sotkua, te vai min??» Sanoistaan huolimatta h?n k?sitti kuitenkin, ett? jo-takin vakavaa oli tapahtunut, ja l?hti ensimm?isen? nousemaan portaita. P??simme takaisin halliin ja siirryimme saliin. Siell? istui ylh?isess? yksin?isyydess??n miehest??n erossa el?nyt rouva Rygseck ja kulutti aikaansa kiillottamalla kynsi??n nen?liinan kulmaukseen ja kohottaen vuorotellen kutakin kyntt? silmiens? tasalle arvostelevin ilmein. Aimo Ryk?m? sujuttautui salavihkaa mahdollisimman l?helle py?rill? liikkuvaa tarjoilup?yt??, mutta sisaren tuima katse pid?tti h?net kallistamasta pulloa. Asettuessamme paikoillemme tulin vilkaisseeksi ulos ikkunasta ja n?in Batlerin ulkona nurmikent?ll? omenapuun juurella kaivamassa lapiolla kuoppaa maahan. Mutta olin jo niin turtunut t?m?n mielett?m?n talon tapauksista, ettei se en?? pystynyt minua mainittavasti kummastuttamaan. Kirjailija Laihonen ja neiti Vanne j?iv?t hienotunteisesti halliin jatkamaan hiilikellarissa aloittamaansa keskustelua, jonka tulomme oli keskeytt?nyt. Kirjailija ei en?? puhunut mit??n k?sikirjoituksestaan ja tuntui muutenkin mieluimmin oleskelevan mahdollisimman kaukana Amalia Rygseckin murhaavasta kritiikist?. »Rouva Rygseck», aloitti Palmu, »te tulitte siis taloon neiti Rygseckin seurassa ettek? sen j?lkeen poistunut t?st? huoneesta?» Rouva loi h?neen kovan katseen sinisiksi v?rj?ttyjen silm?ripsiens? alta. »Menin tietenkin katsomaan Brunoa muiden mukana, ennen kuin ambulanssi vei ruumiin pois», h?n sanoi. »Olimme sent??n el?neet niin kauan yhdess?, vaikka Bruno rikkoikin paljon minua vastaan. Mutta muuten en ole poistunut t?st? huoneesta.» »Ette ole k?ynyt yl?kerrassa ettek? talon muissa huoneissa?» Rouva ravisti vain kielt?v?sti p??t??n ja katsoi uteliaasti Palmuun kuin paljastuksia odottaen. »Neiti Rygseck ja te keskustelitte miehenne saattamisesta holhouksen alaiseksi? Katse, jonka rouva nyt loi Amalia Rygseckiin, oli kaunopuheisen pitk?[44 - Взгляд, который вдова бросила на Амалию Рюгсек, был красноречивее слов.]. Vanhaneiti hermostui. »Min?h?n olen jo kertonut —», h?n aloitti. Palmu kohotti vaativasti k?tt??n pyyt?en hiljaisuutta. »Jos olen ymm?rt?nyt oikein, kurkisti insin??ri Vaara ovesta sis??n kello 9.45, tervehti ja poistui noin kymme-neksi minuutiksi palaten sitten saliin. T?m?n ajan jouduitte istumaan kahden neiti Rygseckin kanssa. Kumpikaan teist? ei siis poistunut huoneesta t?n? aikana?» »Min?h?n sanoin jo —», aloitti Amalia Rygseck uudelleen. Komisario Palmu teki vimmastuneen eleen ja n?in, ett? h?nen k?rsiv?llisyytens? oli murtumaisillaan.[45 - Его терпение было на пределе.] Rouva katsoi pitk??n Palmuun, kohotti ihailevasti kau-niit kyntens? silmien tasalle ja sanoi sitten v?linpit?m?tt?m?sti: »Niin! Sitten insin??ri Vaara tuli sis??n emmek? voineet en?? jatkaa keskusteluamme. Ja kohta sen j?lkeen tuli Aimo ja aloimme ihmetell? Brunon viipymist?.» »Ent? kuulitteko mit??n erikoista tuon kymmenen minuutin aikana insin??ri Vaaran viipyess? poissa?» Rouva Rygseck vilkaisi kysyv?sti Amalia Rygseckiin ja muisteli tuokion. »En, en tosiaankaan muista kuulleeni mit??n», h?n sanoi sitten. »Tarkoitatte kai askeleita tai melua. Hallissa on paksu matto ja ovi oli kiinni. Sit? paitsi – niin – keskustelimme varsin innokkaasti.» »Ent? havaitsitteko insin??ri Vaarassa mit??n tavallisuudesta poikkeavaa?» kysyi Palmu viel?. Punaiset huulet v??ntyiv?t v?h?iseen hymyyn. Rouva Rygseck katsoi huvittuneena Palmuun. »H?n oli kylm?kiskoinen niinkuin tavallisesti. Mutta luulen, ett? h?n oli hyvin hermostunut ja kiihtynyt. H?n k??nsi ep?kohteliaasti selk?ns? meille ja tuijotti ulos ikkunasta koko ajan rummuttaen ikkunalautaa.» Конец ознакомительного фрагмента. Текст предоставлен ООО «ЛитРес». Прочитайте эту книгу целиком, купив полную легальную версию (https://www.litres.ru/mika-valtari/komisario-palmun-erehdys-oshibka-komissara-palmu-kniga-dlya-c/?lfrom=688855901) на ЛитРес. Безопасно оплатить книгу можно банковской картой Visa, MasterCard, Maestro, со счета мобильного телефона, с платежного терминала, в салоне МТС или Связной, через PayPal, WebMoney, Яндекс.Деньги, QIWI Кошелек, бонусными картами или другим удобным Вам способом. notes Примечания 1 Suurtori – Сенатская площадь, главная площадь Хельсинки. Там до 1986 года располагалось Центральное управление полиции. 2 Так что писанины у тебя будет вдоволь. 3 Речь идет о событиях, описанных в первом романе о комиссаре Палму, «Кто убил госпожу Скроф?» 4 Это совершенно не устраивало Палму 5 Было что-то пророческое в том, что Палму еще раз кратко изложил свои убеждения и взгляды («программу») 6 Так проходит мирская слава (лат.) 7 Кайвопуйсто – парк в южной части Хельсинки, один из наиболее популярных в городе. 8 «черный ворон», полицейский фургон (жарг.) 9 Не буду забегать вперед. 10 Черт побери, это нужно знать каждому образованному человеку! 11 Ошведизировал (фамилию) = переменил фамилию, чтобы она звучала как шведская. Шведоязычное меньшинство занимало ведущее положение в культуре и экономике Финляндии практически до начала Второй мировой войны, но его доля, равно как и влияние, постепенно сокращалась в силу демографических причин. 12 У меня впечатлительная натура. 13 Но комиссар Палму не страдал комплексом неполноценности. 14 Иметь домашних слуг в Финляндии со времен выхода страны из состава Российской Империи и до наших дней – непринято. Это имеет отчасти экономические, отчасти социальные причины, но факт остается фактом, и наличие в доме дворецкого было в конце 30-х годов, к коему времени и относится действие романа, действительно чрезвычайно редким явлением и свидетельствовало об очень высоком достатке хозяев. 15 Во многих европейских странах (Венгрия, Германия и др.) принято обращаться по фамилии с прибавлением названия должности. 16 Слуга нисколько не смутился и продолжал с тем же оттенком превосходства в голосе (прибл.) 17 Слышал я, что жена не выдержала такой жизни, хотя начало было положено знатное. 18 Он шагнул от окна на середину комнаты и уверенно взял управление ситуацией в свои руки. 19 Батлер, немного попререкавшись, отправился наверх. 20 Напряжение в комнате стало столь невыносимым, что у меня по спине пробежал холодок. 21 Бруно избежал суда земного, но небесного суда ему не избежать. 22 Можно было считать, что душа его пропала навсегда. 23 Волк скинул овечью шкуру. 24 Помпея. 25 Руки прочь! 26 Я поднимаю рычажок шпингалета и с его помощью двигаю шпингалет вперед, так чтобы его кончик зашел за скобу на дверной раме. Когда шпингалет окажется в нужном положении и я отпущу рычажок, то он под собственной тяжестью опустится в предназначенный для него паз. 27 Когда я снова хочу открыть дверь, я поднимаю рычажок и отвожу шпингалет в сторону; при этом рычажок двигается вместе со шпингалетом и потом снова опускается в другой, точно такой же паз. 28 Батлер, если я могу так выразиться, говорил «между строк» (от выражения «читать между строк», угадывать идею автора не по фактически написанному, а по тому, на что автор намекает). 29 Финская церковная песня. 30 Судя по выражению его лица, он тоже ничего не понимал. 31 Скоро здесь будет больше народу, чем в церкви на день Святой Троицы. 32 Все немного с придурью, каждый по-своему. 33 С французского: B?tir des ch?teaux en Espagne. В основу выражения лег следующий исторический эпизод. Когда Генрих Бургундский, будучи на военной службе у короля Кастилии Альфонса VI, одержал в 1095 г. крупную победу над маврами, король щедро наградил его землями в Испании, на которых Генрих возвел великолепные замки. Повторить его успех мечтали многие военачальники, о которых современники стали говорить, что те тоже собираются «строить замки в Испании» – b?tir des ch?teaux en Espagne или faire des ch?teaux en Espagne. А поскольку их строили пока только в мечтах, то в оборот также вошло и другое, ироническое выражение – «строить замки в воздухе». Это выражение так или иначе фигурирует во многих языках и применяется по отношению к пустым, вздорным, ни на чем не основанным мечтаниям и проектам. На русский язык название рукописи, таким образом, можно перевести как «Воздушный замок». 34 И тут он таки взял верх. 35 Горный советник, почетное звание (титул), которое в Финляндии присваивается видным деятелям промышленности. 36 Являлось гарантией, подтверждало личность девушки. 37 Хоть убей, я не мог понять, что они нашли друг в друге. 38 Преступление должно было быть идеальным, таким, чтобы пострадавший не мог обратиться в полицию. 39 Вчерашний вечер, видимо, действительно был каким-то особенным. 40 Это интереснее, чем покер с флешем на руках. 41 Ты уже небось слышала, что Бруно отбросил копыта? 42 Теперь до вас дошло? 43 Мне нужно переделать тысячу дел, а здесь все только бездельничают. 44 Взгляд, который вдова бросила на Амалию Рюгсек, был красноречивее слов. 45 Его терпение было на пределе.